Turvapaikkaa hakevien lasten tilannetta on pohdittu tänään Turussa. Lapsia saapuu Suomeen usein ilman vanhempiaan.
Alas Ali saapui Suomeen vuonna 1992 yhtenä ensimmäisistä yksin matkanneista alaikäisistä somalipakolaisista.
Alas on nykyisin turkulainen yrityskoordinaattori ja keskustan kaupunginvaltuutettu, puoliso ja viiden lapsen isä.
– Terveiseni jälkeeni tuleville on, että sopeutukaa. Opetelkaa kieli ja käykää koulunne.
Pakolaiseksi kaupunkisodan keskeltä
Isoäiti ja setä painostivat Alasin isän lähettämään pojan matkaan kaupunkisotaan vajonneesta Mogadishusta. Isä vastusteli lähinnä siksi, että hän pelkäsi ylivilkkaan pojan kolhivan itsensä maailmalla. Kotona hän oli sentään suvun valvonnassa.
– Tulin Swazimaan passilla Moskovasta Helsinkiin ja tarkoitukseni oli jatkaa heti Ruotsiin. Suomesta en ollut kuullut juuri mitään. Helsingin somalitutut houkuttelivat minut jäämään luokseen ainakin pariksi päiväksi.
Poliisilaitoksella Ali kysyi vielä, josko konstaapelit opastaisivat hänet satamaterminaaliin. Nämä kieltäytyivät ja 17-vuotias somalinuori kirjautui turvapaikanhakijaksi Suomeen.
Ali muistaa kokeneensa nuoruutensa ongelmaksi vain ruoanlaitossa. Sitä hän ei osannut.
– Tampereen vastaanottokeskuksessa asui kuitenkin perhe, joka otti minut ruokakuntaansa. Minä leikin vastavuoroisesti heidän lastensa kanssa ja kävin kaupassa.
Isä kuoli Somaliassa
Alin seikkailumieli valui murheeksi kolmen kuukauden päästä. Sota jatkui kotimaassa ja tieto kertoi isän kuolleen. Luodista oli saanut toinenkin läheinen.
– Kuherruskuukausi päättyi mutta päätin pärjätä. Pidin koulunkäynnistä ja uskoin parempaan tulevaisuuteen. Somaliyhteisö antoi korvaamatonta tukea. Halu palata oli kuitenkin välillä kova.