Tuoreelle ylioppilaalle Sadulle* ylioppilastutkinnon suorittaminen ei ollut helppoa. Äidin vakavan sairauden takia Satu jätti välillä koulunkäyntinsä kesken. Nyt kädessä on kuitenkin tutkinto, josta Satu uskoo äitinsäkin olevan ylpeä.
Sadun äiti sairastui anoreksiaan jo Sadun ollessa lapsi. Oireet pahenivat jatkuvasti, ja tilanne kärjistyi pahimmilleen Sadun ollessa 16-vuotias.
– Äitini joutui sairaalaan anoreksian ja vaikean masennuksen takia. Hän sai epileptisiä kohtauksia, joiden syyksi epäiltiin aluksi aivokasvainta. Tutkimuksissa kuitenkin paljastui, että anoreksia oli vaikuttanut aivokuoreen ja aiheutti kohtaukset, Satu kertoo.
Äidin jouduttua sairaalaan Satu alkoi ottaa perheessä tämän roolia ja kantaa huolta pikkusisaruksistaan.
Sairaalassaoloaikana Sadun vanhemmat myös erosivat. Kun pikkusisarukset muuttivat isän luo, Satu päätti, ettei hän hylkäisi äitiään vaikeassa tilanteessa.
– Päätin olla hänen tukenaan, kunhan hän pääsisi takaisin kotiin.
Kun kotiinpaluu koitti, Sadun äiti kertoi haluavansa muuttaa pohjoiseen takaisin kotiseudulleen. Satu päätti lähteä äitinsä mukaan. Etelään jäivät koti, koira ja kaverit. Lukiota oli siinä vaiheessa takana yksi vuosi.
Yksin vieraassa kaupungissa
Uudessa kaupungissa Satu yritti tehdä kaikkensa, jotta saisi äitinsä takaisin kiinni elämään. Yritykset eivät tuottaneet tulosta. Ehti kulua vain viikko, kun Sadun äiti tunnusti tyttärelleen ottaneensa yliannostuksen lääkkeitä sillä aikaa, kun tytär oli ollut suihkussa. Satu soitti ambulanssin ja äiti vietiin hoitoon.
– Siitä asti hän on ollut hoidossa, Satu kertoo.
Kun äiti joutui jälleen sairaalaan, Satu huomasi olevansa yksin täysin vieraassa kaupungissa. Takaisin Etelä-Suomeen hän ei kuitenkaan halunnut palata, se olisi tuntunut äidin hylkäämiseltä.
– Halusin käydä tapaamassa äitiä sairaalassa ja uskoin vieläkin voivani parantaa hänet.
Oma elämä kärsi
Lukion toinen vuosi käynnistyi, mutta Sadun opinnot eivät edenneet.
– Taistelin lastensuojeluviranomaisten kanssa, jotta saisin asua yksin. Aikani kului treenaamiseen ja sairaalavierailuihin.
Sadun äitikin alkoi huolestua tyttärestään ja karkasi kerran jopa sairaalasta päästäkseen tyttärensä luokse.
Satu kapinoi ja elämä meni alamäkeä.
Lukio loppuun äidin takia
Lopulta Sadun äiti siirrettiin Keski-Suomeen hoitoon. Satu ymmärsi, että hänen oli alettava keskittyä omaankin elämäänsä.
– Tajusin, että minun täytyy edes äitini takia saada lukio loppuun. Hankin koiran, muutin keskustaan ja aloin taas käydä koulua.
Nyt suuri työ on takana, ja Satu on valmistunut ylioppilaaksi. Jatko-opintoihinkin hän on ehtinyt jo hakea. Äitiinsä hän pitää yhteyttä puhelimitse ja vierailemalla paikan päällä aina kun se on mahdollista.
– Äiti on saanut sähköhoitoa, minkä takia hänen lähimuistinsa on heikentynyt. Puhelimessa hän ei aina muista perhettään, Satu kertoo.
– Äitini sairaus on vaikea, mutta vaikeuksien kautta olen kasvanut ihmisenä ja osaan iloita niistä ihmisistä, joita minulla lähelläni on. Opittavaa minulla on vielä paljon, mutta sen olen oppinut, että en hylkää läheisiäni vaikeuksien keskellä. Toivon, että äitini saisi vielä joskus kiinni elämästä.
*) nimi muutettu
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.