Irlanti/Norja 2013. Ohjaus: Erik Poppe. Käsikirjoitus: Harald Rosenløw-Eeg ja Erik Poppe. Tuotanto: Geir Henning Elkeland. Kuvaus: John Christian Rosenlund. Leikkaus: Sofia Lindgren. Pääosissa: Juliette Binoche, Nicolaj Coster-Waldau, Maria Doyle Kennedy, Chloë Annett, Lauryn Canny, Larry Mullen Jr., Eve Macklin, Mads Ousdal. Kesto: 117 min.
Norjalaissyntyinen ohjaaja Erik Poppe (s. 1960) on vuosien ajan dokumentoinut sotia ja aseellisia konflikteja työskennellessään valokuvaajana mm. Reutersille. Viime vuonna valmistunut draama Tuhat kertaa hyvää yötä on näiden tosielämän konfliktien inspiroima. Elokuva voitti Montrealin elokuvajuhlilla ansaitusti tuomariston erikoispalkinnon.
Sotadraama The Hurt Lockerin (2008) shokkialun mieleen tuovassa aloituskohtauksessa päähenkilö, maailmankuulu sotavalokuvaaja Rebecca (Juliette Binoche), pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä afganistanilaisten itsemurhapommittajien iskua. Naisen kamera ei lakkaa räpsymästä edes tuhoisan pommin räjähdettyä ja hänen itsensä loukkaannuttua vakavasti. Kriisien kuvaamisesta on tullut hänelle hengenvaarallinen addiktio.
Kotona Irlannissa odottavat kärsivällinen aviomies Marcus (Nikolaj Coster-Waldau) ja kaksi äitiään palvovaa tytärtä. He tarjoavat kaivatun vastapainon henkisesti raskaalle työlle. Rakkaudentäyteisen maalaisidyllin yllä roikkuu kuitenkin varjo: pelkäämiseen ja loputtomiin hyvästijättöihin väsynyt Marcus vaatii Rebeccaa valitsemaan joko uran tai perheen. Valinta tuntuu mahdottomalta, sillä niin paljon kuin läheiset Rebeccalle merkitsevätkin, syyt, joiden vuoksi hän tekee uhkarohkeaa työtään käyvät yhä painavammiksi.
John C. Rosenlundin Afganistanissa, Irlannissa, Marokossa ja Keniassa kuvaama elokuva on ulkoisesti hivelevää ja aiheensa puolesta järkyttävääkin katsottavaa. Rebecca ei asetu kuvattaviensa yläpuolelle, hän haluaa ymmärtää mitä ja miksi. Hänen silmiensä läpi näemme, miten nuoret kabulilaistytöt kääriytyvät vapaaehtoisesti pommivöihin ja miten rosvojoukot teloittavat kenialaisen pakolaisleirin siviilejä. Kärsimys saa inhimilliset kasvot, ja katsoja joutuu päähenkilön tavoin punnitsemaan omia arvojaan ja sosiaalista omaatuntoaan.
Kuvat toimivat elintärkeänä todistusaineistona maailmanlaajuisista vääryyksistä, epätasa-arvosta ja kärsimyksestä. Ja kuten tiedämme, kuvien hinta on usein korkea niiden ottajille ja heidän läheisilleen: sotareportterien ja -kuvaajien kidnappaukset ja murhat ovat viime aikoina vain lisääntyneet.