Hanna Kietäväinen-Sirén tutustui Suomen historian väitöskirjassaan esivanhempiemme rakkauselämään. Oikeuslaitosten asiakirjat paljastivat tarinoita historiastamme, jotka aiemmin eivät ole päässeet esille.
FM Hanna Kietäväinen-Sirén kertoi haastattelussamme, miten salarakkaat ja esiaviollinen seksi eivät suinkaan modernin urbaanisuomalaisen keksintöä, vaan tuttuja ilmiöitä jo esivanhempiemme aikana. Mielikuvat entisten aikojen romantiikasta tulevat usein kirjallisuudesta ja taiteesta. Väitöskirjaansa ”Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700)” tehdessään Kietäväinen-Sirén kävi läpi tuomioistuimien asiakirjoja jotka kuvaavat aikakauden ihmisten rakkaustarinoita raadollisimmillaan.
Vaikuttavimpia tosikertomuksia oli aatelisneidon ja naimisissa olleen renkivoudin traaginen tarina Länsi-Suomesta. Tuohon aikaan liittoja eri säätyjen välillä ei suvaittu, avioeron saaminen oli tiukasti säädeltyä ja aviorikoksesta saattoi pahimmillaan seurata jopa kuolemantuomio. Epätoivoinen rakkaus saattoi johtaa hirvittäviin tekoihin.
– Aatelisneito synnytti renkivoudille kaksi lasta. Ensimmäinen ilmeisesti kuoli luonnollisesti, mutta toisen vastasyntyneen he ilmeisesti yhdessä tuumin tappoivat ja polttivat naisen kakluunissa. Lapsen luuranko löytyi tulipesästä ja mies oli tuonut polttopuut, Kietäväinen-Sirén kertoo.
Rakastavaiset jäivät teosta kiinni, sillä raskaus oli huomattu, mutta lasta ei tullut. Vaikka aihetodisteet olivat selvät, molemmat kielsivät teon ja suhteensa.


