Tuore väitöskirja sukeltaa uuden ajan alun suomalaiseen rakkauteen ja muuttaa mielikuvia esivanhempiemme seksielämästä.
1600-luvulla Suomessa elettiin luterilaisen puhdasoppisuuden aikaa. Kirkko sääteli vahvasti yksityiselämää, yhteiskunta oli järjestynyt säätyihin ja rahvas eli suurilta osin maataloudesta. Mielikuvat järkiliitoista ja tukahdutetusta seksuaalisuudesta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Jo esivanhempamme harrastivat muun muassa irtosuhteita ja salarakkaita.
Tämä ja montaa muuta kiinnostavaa seikkaa selviää FM Hanna Kietäväinen-Sirénin Suomen historian väitöskirjasta ”Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700)”.
Kietäväinen-Sirén kuvailee entisaikojen rakkautta vastuuntuntoiseksi, mutta myös hyvin seksuaaliseksi. Sukupuolihierarkia erottaa kuitenkin silloisen ajattelun nykyisistä rakkauskäsityksistä.
– Nainen rakasti nöyrtymällä ja palvelemalla, mies elättämällä. Siinä oli kuitenkin myös vapaaehtoisen ystävyyden ja vastavuoroisuuden puoli. Mies ja vaimo ovat parhaat ystävät. Heidän suhdettaan kuvattiin "erityiseksi ystävyydeksi", sillä se oli aina luonteeltaan hyvin seksuaalista.
Kirkon määrittelemän ihanteen mukaisesti rakkaus kuului avioliittoon, johon kuuluivat myös lapset ja uskollisuus. Esimerkiksi pakkoavioliittoja tai lapsimorsiamia ei Suomessa harjoitettu, vaikka suku saattoikin sovitella liittoja ja toisinaan morsian sekä sulhanenkin saattoi olla vasta 16 – 17-vuotias. Käytännön syyt vaikuttivat naimakauppoihin, sillä maataloustyöt asettivat ehtoja elämäntavalle.
– Jostain piti saada elanto. Tilallinen mies tarvitsi vaimon, leskeksi jäänyt nainen tarvitsi miehen. Naisen oli myös vaikea lähteä liitosta, koska hänen oli vaikea saada elantoa avioliiton ulkopuolella.
Virallisesti avioliiton ulkopuolinen seksi oli salavuoteutta, josta saadut sakot saattoi välttää vain vihkimisellä. Aviopuolison pettäminen oli huoruutta, josta saattoi pahimmillaan saada kuolemantuomion. Kuolemalla rangaistiin myös muun muassa sukurutsasta, joka käsitti seksin myös muiden kuin verisukulaisten kesken, eli myös aviosukulaisten kesken.
Kirkon ihanne ja kansan todellisuus
Kietäväinen-Sirén kokosi aineistoa väitöskirjaansa tutkimalla juuri oikeusistuimien asiakirjoja, jotka paljastavat, miten käytännön arki erosi kirkon ihanteista. Seksi oli tärkeää ja sitä harrastettiin. Seksi oli erittäin tärkeää myös kirkon määritelmissä, mutta vain avioliitossa.
– Kansan silmissä oli täysin sallittua harrastaa seksiä jo ennen avioliittoa, kunhan naimisiin oltiin menossa. Monesti morsian oli jo raskaana, kun mentiin vihille.
Laki kohteli huoruudesta syytettyjä tylysti sukupuolesta riippumatta, mutta erityisesti naisen kunnia oli sidoksissa seksuaalikäytökseen. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi yksi avioton lapsi saattoi mennä vielä vaikkapa petetyn aviolupauksen piikkiin.
Avioeron saattoi saada, jos siihen oli hyväksytty syy. Näitä olivat esimerkiksi hylkäys, liiton täytäntöönpanon estävä impotenssi tai pettäminen eli huoruus.
– Miehen ja vaimon suhde käsitettiin hyvin konkreettisesti fyysiseksi siteeksi, joka luotiin yhdynnällä ja ylläpidettiin yhdynnällä. Huoruus katkaisi siteen, joka voitiin palauttaa sillä, että maattiin taas keskenään, Kietäväinen-Sirén kertoo. Avioero-oikeuden menettikin harrastamalla seksiä pettäjän kanssa.
Käytännössä puolisot saattoivat kuitenkin elää erillään tai vain lähteä pois toimimattomasta liitosta.
Väkivalta ei käynyt eron syyksi, vaikka esimerkiksi juopottelevan, huoraavan tai pahaluonteisen miehen vaimoonsa kohdistama pahoinpitely katsottiin muita pahoinpitelyitä rangaistavammaksi teoksi. Laki salli kuitenkin miehelle oikeuden kurittaa vaimoaan, joten rajanveto saattoi olla yhteisölle vaikeaa. Aiheeton pahoinpitely ymmärrettiin kuitenkin rakkaudettomuudeksi.
Sinkkuelämä ennen vanhaan: rakkaustaikoja ja yökyläilyjä
Ihmiset menivät naimisiin noin parikymppisinä. Kumppania etsittiin esimerkiksi jumalanpalveluksista tai kirkon mäeltä, työyhteisöistä ja talkoista.
– Suomessa nuoret naiset ja miehet saivat todella vapaasti harjoittaa kanssakäymistä. Asetettiin naisten vastuulle ikään kuin se, että he käyttäytyvät kunniallisesti.
Kerrotaan, että kesäöisin nuoret miehet saattoivat kierrellä aitassa nukkuvien neitojen luona hieromassa tuttavuutta.
Naimisiin hinkuvilla naisilla saattoi olla käytössään jopa todella rajuja konsteja.
– Joskus naiset syyttivät miehiä jopa raiskauksesta, koska katsottiin, että raiskaus sovitetaan sillä, että mennään naimisiin. Se oli harvinaista, mutta sitä tapahtui.
Kietäväinen-Sirén löysi tarinoita myös rakkaustaioista, joilla sekä miehet että naiset yrittivät houkutella itselleen puolisoa. Taikojen välineinä naiset käyttivät esimerkiksi hiuksiaan, häpykarvojaan ja joskus kuukautisverta.
– Erästä naista neuvoi vanhempi taikakonsteista tunnettu naishenkilö. Häntä kehotettiin ottaa 9 omaa hiustaan, pitää niitä kirkossa kolmena sunnuntaina vasemmassa kainalossaan, liottaa niitä paloviinassa kolme yötä ja viedä paloviinakuppi oman vasemman reitensä ympäri kolme kertaa ja sitten juottaa viina miehelle, jonka halusi saada rakastumaan itseen, Kietäväinen-Sirén kertoo.
– Tämä voidaan nähdä symboliikka, että kun nainen syöttää miehelle hiuksensa, hän pääsee miehen sisään, ikään kuin rakastetuksi tietyllä tavalla.