Tuore väitöskirja sukeltaa uuden ajan alun suomalaiseen rakkauteen ja muuttaa mielikuvia esivanhempiemme seksielämästä.
1600-luvulla Suomessa elettiin luterilaisen puhdasoppisuuden aikaa. Kirkko sääteli vahvasti yksityiselämää, yhteiskunta oli järjestynyt säätyihin ja rahvas eli suurilta osin maataloudesta. Mielikuvat järkiliitoista ja tukahdutetusta seksuaalisuudesta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Jo esivanhempamme harrastivat muun muassa irtosuhteita ja salarakkaita.
Tämä ja montaa muuta kiinnostavaa seikkaa selviää FM Hanna Kietäväinen-Sirénin Suomen historian väitöskirjasta ”Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700)”.
Kietäväinen-Sirén kuvailee entisaikojen rakkautta vastuuntuntoiseksi, mutta myös hyvin seksuaaliseksi. Sukupuolihierarkia erottaa kuitenkin silloisen ajattelun nykyisistä rakkauskäsityksistä.
– Nainen rakasti nöyrtymällä ja palvelemalla, mies elättämällä. Siinä oli kuitenkin myös vapaaehtoisen ystävyyden ja vastavuoroisuuden puoli. Mies ja vaimo ovat parhaat ystävät. Heidän suhdettaan kuvattiin "erityiseksi ystävyydeksi", sillä se oli aina luonteeltaan hyvin seksuaalista.
Kirkon määrittelemän ihanteen mukaisesti rakkaus kuului avioliittoon, johon kuuluivat myös lapset ja uskollisuus. Esimerkiksi pakkoavioliittoja tai lapsimorsiamia ei Suomessa harjoitettu, vaikka suku saattoikin sovitella liittoja ja toisinaan morsian sekä sulhanenkin saattoi olla vasta 16 – 17-vuotias. Käytännön syyt vaikuttivat naimakauppoihin, sillä maataloustyöt asettivat ehtoja elämäntavalle.
– Jostain piti saada elanto. Tilallinen mies tarvitsi vaimon, leskeksi jäänyt nainen tarvitsi miehen. Naisen oli myös vaikea lähteä liitosta, koska hänen oli vaikea saada elantoa avioliiton ulkopuolella.Virallisesti avioliiton ulkopuolinen seksi oli salavuoteutta, josta saadut sakot saattoi välttää vain vihkimisellä. Aviopuolison pettäminen oli huoruutta, josta saattoi pahimmillaan saada kuolemantuomion. Kuolemalla rangaistiin myös muun muassa sukurutsasta, joka käsitti seksin myös muiden kuin verisukulaisten kesken, eli myös aviosukulaisten kesken.
