Sunnuntaina 11.5. vietetään äitienpäivää. Harva tulee ajatelleeksi, että toiset iloinen juhlapäivä voi ajaa surun partaalle: Toiselle äitiys on haave, joka ei voi koskaan toteutua, toisella äitiä ei ole ollenkaan.
Äitiyshaaveet lapsettomuuden vuoksi haudannut Maria Kuosa, 36, menetti nuorena oman äitinsä. Iloisen juhlapyhän sijaan äitienpäivä on ollut Kuosalle kova pala purtavaksi – eikä hän ole ajatustensa kanssa yksin.
"Äitienpäivä ei merkitse minulle juuri mitään"
Vuosien surutyön lapsettomuuden hyväksymisen kanssa tehnyt Kuosa on tänä päivänä sinut itsensä kanssa, mutta äitienpäivä on menneisyydessä ollut hänelle tavallista raskaampi päivä. Oman äidin menetys nuorena ja prosessi lapsettomuuden hyväksymiseksi ovat muokanneet juhlapyhästä Kuosan mielessä merkityksettömän.
– Äitienpäivä ei merkitse minulle tällä hetkellä juuri mitään. Oma äitini kuoli kun täytin kahdeksantoista vuotta, Kuosa kertoo.
Taival oman tilanteen hyväksymiseen on ollut pitkä. Yksinäisyys on vallannut vuosien saatossa Kuosan mielen useaan otteeseen juuri äitienpäivänä.
– Muistan hyvin monta äitienpäivää tässä välissä, jotka olen viettänyt sängyn pohjalla itkemässä. Muut ovat juhlineet äitienpäivää, jonka minä olen viettänyt pimeässä peiton alla. Nykyään minä en kuitenkaan sitä noteeraa sillä tavalla: Se on päivä muiden joukossa, Kuosa toteaa.
Vähitellen äitienpäivä onkin löytänyt muotonsa Kuosan elämässä – tosin hyvin erilaisena kuin monella muulla. Nuoresta saakka tärkeänä tukena ollut läheinen sukulainen on ottanut tietyllä tapaa äidillisen roolin Kuosan elämässä.
– Minulla on hyvin läheinen täti ja olen siitä onnellinen. Hän on minulle kuin varaäiti. Olen muistanut häntä äitienpäivänä yleensä jollain tapaa, Kuosa kertoo.
"Ei hyvää äitienpäivää voi toivotella kaikille"
Äitienpäivänä 36-vuotias Kuosa on joutunut vuosien varrella useaan otteeseen kiusallisiin tilanteisiin. Moni olettaa yksioikoisesti, että hänellä on jo lapsia – eikä tätä pelätä sanoa ääneen.