Moni suomalainen on kasvatettu uskomaan, ettei itseään saa mainostaa. – On sääli, että olemme haaskanneet niin kauan aikaamme onnistumisen ja itsemme kunnioittamisen pelkäämiseen ja siirtäneet näitä pelkoja aina sukupolvelta toiselle, psykologi Hanna Markuksela kuvaa.
"Laita lapsi asialle, mene itse perässä."
"Ei lapsi lapsi ole vaan lapsenlapsi vasta lapsi on."
"Ei lapset muuta tarvitse kuin tuttipulloa ja vitsaa."
"Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan."
Kuten suomalaisista sananlaskuista näkyy, kotimaamme mielenmaisema on perinteisesti ollut täynnä pahaan päivään varatumista, onnen kätkemistä ja oman itsen vähättelyä – ylpistyminenhän on synneistä pahin!
Moni on kasvatettu uskomaan, ettei itseään saa mainostaa, turhista ei haaveilla, ammatinvalinta tehdään järjen, ei sydämen perusteella ja kiitokset otetaan vastaan vähätellen. Miksi näin, psykologi Hanna Markuksela?
– Perfektionististen vanhempien pakkomielteet koulun, painon tai vaikka tulevaisuuden urakehityksen osalta saavat usein aikaan melkoista lapsiin kohdistuvaa painostusta. Vanhempi saattaa luulla tekevänsä lapselleen korvaamatonta palvelusta, Markuksela kuvaa.
– Usein hyvin tavoitteellisilla aloilla toimivat lapset jollain tapaa toivovatkin kannustusta, jopa jonkinasteista painostusta vaikkapa haasteellisen instrumentin harjoitteluun.
Jos ainoat eteenpäin ajavat asiat ovat epäonnistumisen pelko ja vanhempien asettamat tiukat tulostavoitteet, aiheutuu vastareaktioita. Ihminen stressaantuu ja pahimmillaan luovuttaa itselleen arvokkaissa asioissa, koska pelkää epäonnistumista ja siitä seuraavaa saarnaa.
– Siksi lapsen kanssa on selkeästi keskusteltava, mikä on tärkeää hänen kehityksensä kannalta ja millä keinoilla hänet saadaan motivoitua pitkäjänteiseen työhön.
Llatistavien kasvatusmenetelmien sävyttämää elämää
"Isäni kommentoi painoani minun ollessani teini-iässä ja parikymppinen aina, kun siinä oli hänen mielestään huomautettavaa. Siis vain siitä, että olin lihonut. Vaikka oikeasti olen vieläkin normaalipainoinen, vaikka on tullut kymmenn kiloa lisää teini-iästä. Lisäksi hän sanoi aina rumasti, jos kokeesta ei saanut ysi puolta parempaa. Jos kokeesta tuli alle 9, se kannatti antaa äidille allekirjoitettavaksi, ettei tarvinnut kuulla latistamista. Kehut olisivat kannustaneet opiskelemaan paremmin.”
Markuksela muistuttaa, ettei lapsen paino-ongelmia hoideta dieeteillä ja ulkonäön morkkaamisella.
– Ne hoidetaan koko perheen ruokailu- ja liikuntatottumusten remontoimisella. Jos nämäkään toimenpiteet eivät riitä, hakeudutaan ravitsemuksen asiantuntijan vastaanotolle, Markuksela toteaa.
– Menneiden sukupolvien elämä on ollut latistavien kasvatusmenetelmien sävyttämää. Näitä hyvää tarkoittavia keinoja ovat käyttäneet niin vanhemmat kuin opettajat ja monella keski-ikäisellä tai sitä vanhemmalla on aivan järkyttäviä muistoja esimerkiksi keskikouluajoilta.
Markukselan mukaan menneet sukupolvet ovat saaneet selkäytimeensä pelon ylpistymisestä. Jos kehtaa kehua omia taitojaan tai tuoda onnistumisensa esiin, se nähdään häpeällisenä itsekehuna.
– Tämä on saanut aikaan kulttuurin, jossa lapsen tai nuoren ilmaisemissa tavoitteissa nähdään helposti vain riskejä, epäonnistumisen mahdollisuutta tai epärealismia. Näitä vanhemmat sitten "lapsen paras" mielessään ampuvat alas.
"On sääli, että olemme haaskanneet aikaamme "
”Pienviljelijäperheessä P-Savossa 1960-luvulla ja 1970-luvulla kasvatettiin häpeän pelolla. Mitä tahansa omia mielipiteitä tai suunnitelmia tulevaisuudesta esittikään, aina tuotti vain häpeää tyhmillä mieliteoillaan ja haaveillaan. Aina käskettiin hävetä. Jos ei saanut kaupungissa tanssikeikalta kyytiä kotiin ennen kuin seuraavana aamuna bussikyydin, haukkui äiti h**raksi kaksikymppistä olosuhteiden pakosta kotona vielä asuvaa tytärtä! Yleisin kommentti tulevaisuuden suunnitelmiin, pukeutumiseen ynnä muuhun hauskanpitoon ja poikaystäviin oli PYH! Lapsuus ja nuoruus olisivat ehkä olleet erilaisia, jos isä olisi elänyt. Sitä joutui koko ajan äidin mitätöimäksi.”
– On sääli, että olemme haaskanneet niin kauan aikaamme onnistumisen ja itsemme kunnioittamisen pelkäämiseen ja siirtäneet näitä pelkoja aina sukupolvelta toiselle, Markuksela sanoo.
Latistavan kasvatuksen perintö näkyy esimerkiksi urheilumaailmassa. Markukselan mukaan "sisukkaan kansan usko" horjuu tiukassa paikassa.
– Liike-elämässä pelätään kasvojen menettämistä. Ulkonäön osalta yritetään pukeutua vaatimattomasti ja on suorastaan muotia morkata omaa ulkonäköä, ettei leimautuisi leuhkaksi, Markuksela sanoo.
Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty. Tulevat sukupolvet voivat valita toisin.
– He toivottavasti osaavat arvostaa omia lapsiaan niin paljon, että puhuvat näille kannustavasti ja vahvistavat heidän itsetuntoaan vaikeissakin tilanteissa. Tästä on koko yhteiskunnalle vain hyötyä, sillä suomalaisilta ei ihan hetkeen realismi ja ahkeruus ole karisemassa. Näitä pitää vain höystää nyt omanarvontunnolla.
Lisätietoa: Hyvinvointivalmennus Avalonia
Lue myös:
Opi riitelemään oikein – näin se onnistuu!
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi
Kursivoidut kohdat ovat MTV Lifestylen lukijoiden tarinoita.