Prosenttiyksikön kymmenykset ja kimurantit hallitusneuvottelut eivät enää muuta yhtä tosiasiaa: liittokansleri Angela Merkel heiluttaa lähivuosina suvereenisti tahtipuikkoa sekä Saksassa että koko Euroopassa.
Berliinin rautarouvan asema on vaalien jälkeen vahva joka tapauksessa.
Se on häkellyttävän vahva, jos Merkelin oikeistounioni saa liittopäiville ehdottoman, vaikkakin niukan enemmistön. Silloin liittokanslerin ei tarvitse taipua kompromisseihin muiden kuin omiensa kanssa
Myös mahdollisessa sosiaalidemokraattien (SPD) ja oikeistounionin (CDU/CSU) suuressa koalitiossa Merkel on kiistaton ykkönen. Demarit soittavat 26 prosentin kannatuksellaan toista viulua ja saavat valmistautua neljän vuoden päästä vaalitappioon.
Jos liberaalipuolue vapaat demokraatit (FDP) nousisi parlamenttiin ja oikeistohallitus jatkaisi, hallitseminen olisi Merkelille joka tapauksessa helpompaa kuin päättyneellä vaalikaudella.
Mitä meidän suomalaisten ja eurooppalaisten yleensä pitää tästä ajatella? Pitääkö Merkeliä nyt pelätä? Tuleeko Euroopasta liian saksalainen?
Ei tule. Merkel ei öykkäröi. Se tiedetään. Hän puolustaa Saksan etuja viimeiseen asti, mutta kompromissien kautta.
Se on kuitenkin selvää, että vahvalla sisäpoliittisella selkänojallaan Saksan johtaja on entistä vahvempi myös Brysselin neuvottelupöydissä.
Merkel saattaa hyvinkin pehmentää linjaansa suhteessa euroalueen kriisimaihin, mutta demarien toivomia velkalyhennysrahastoja tai vastaavia on turha haikailla.
Myös pankkiunionin rakentamisessa Saksa voi olla valmiimpi taipumaan muiden tahtoon, mutta siitä huolimatta Merkel haluaa pitää keskeisissä asioissa, esimerkiksi kriisipankkien saneeraamisessa tai talletusten suojaamisessa, vallan Saksan liittopäivillä ja omalla hallituksellaan.
Euroopan unionin komissiolle ja myös EU-parlamentille Merkelin vaalivoitto ei välttämättä ole hyvä uutinen. Liittokansleri on antanut selviä signaaleja siitä, että jatkossa jäsenmaiden valtaa pitää lisätä.
Suomi on perinteisesti halunnut pönkittää komissiota, koska sen katsotaan tukevan pieniä maita. Nyt Brysselin koneisto on saamassa itselleen mahtavimman mahdollisen vastustajan.
