Angela Merkel ei pärjäisi Italian politiikassa, missä draaman määrä ratkaisee. Saksalaisten enemmistö haluaa, että valtaa käytetään, mutta niin, että sitä ei huomaa.
Historiallisen vaalivoiton korjannut Saksan konservatiivijohtaja on kaikkea sitä, mitä Italian kohupoliitikko Silvio Berlusconi ei ole.
Merkelin ympärillä ei ole, toisin kuin väitetään, juuri minkäänlaista henkilökulttia. Hän on poikkeuksellisen suosittu, mutta historiallisen vaalivoitonkin hetkellä, sekä sankarin että ihailijoiden eleet ovat huomaamattomia.
Merkel tulee, hymyilee, kiittää, heiluttaa, ottaa muutaman tanssiaskeleen ja poistuu takavasemmalle syömään perunakeittoa miehensä Joachim Sauerin kanssa. Tämä riittää juhliville puolueaktiiveille.
Merkel ei kokeile eikä kohkaa. Hän odottaa, monien mielestä liian kauan, mutta tekee lopulta päätöksen, jonka saksalaisten enemmistö voi allekirjoittaa.
Monilta jää huomaamatta, että päätös on ylipäätään tehty. Se ei miellytä poliittisia vastustajia eikä pöhinää rakastavia toimittajia, mutta tavallinen saksalainen on tyytyväinen.
Tässä suhteessa kolmannelle kanslerikaudelle lähtevän Merkelin oppi-isä on oikeistoikoni Konrad Adenauer. Hän hallitsi Saksaa ehdottomalla enemmistöllä 1957-1961. Adenauerin lempilausahdus oli: ”ei kokeiluja”.
Merkelin profiili ei ole korkea mistään vinkkelistä. Hän ei halua profiloitua itäsaksalaiseksi, tiukaksi konservatiiviksi tai jonkun muun jalkapallojoukkueen kuin Saksan maajoukkueen fanaattiseksi kannattajaksi. Liittokansleri on kaikkien saksalaisten ”Mutti” eli äiti.
Euroalueen velkakriisissä Saksan johtajan politiikan voi tiivistää mottoon ”rahoja ei pidä levitellä” – ei varsinkaan saksalaisten rahoja.
Vaikka vaalikampanjassa ei puhuttu eurosta, tämä on yksi Merkelin suurista vahvuuksista. Saksalaisten enemmistö kokee, että ”äiti” pitää hyvää huolta kaikkien lasten rahoista.
On turha olettaa, että Angela Merkelistä kuoriutuu murskavoiton siivittämänä suuri visionääri ja suurten askelten poliitikko, joka uudistaa väkevästi sekä Saksan että Euroopan. Askeleet voivat olla suurempia, kuin viime vaalikaudella, mutta niitä ei huomaa.
