Iso-Britannia 2005. Ohjaus: Tim Burton & Mike Johnson. Käsikirjoitus: John August & Pamela Bettler. Kuvaus: Pete Kozachik. Leikkaus: Jonathan Lucas. Lavastus: Alex McDowell. Musiikki: Danny Elfman. Tuotanto: Allison Abbate, Tim Burton. Pääosissa (äänet): Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Emily Watson, Tracey Ullman, Paul Whitehouse, Joanna Lumley, Albert Finney, Richard E. Grant, Christopher Lee. Kesto: 76 min.
Tim Burton pysyy vuodesta toiseen Hollywoodin puolivirallisena outona lintuna – ja mikä ilahduttavinta hän on julmetun tuottelias. Vinkeä version Roald Dahlin lastenkirjasta Jali ja suklaatehdas pyörii parhaillaan kankailla, ja nyt seuraksi tulee loistava animaatioelokuva Corpse Bride. Elokuva jatkaa hienosti Burtonin tuottaman Painajainen ennen joulua (1993) –animaation perinnettä sympaattisine kauhuelementteineen ja ekspressionistisine goottisävyineen.
Venäläiseen kansansatuun perustuva Corpse Bride kertoo tarinan 1800-luvun pikkukaupungista, jossa kalakauppiaan poikaa Victoria (Depp) ollaan naittamassa parempiin piireihin (vaikkakin tyhjätaskuisiin) kuuluvan Victorian (Watson) kanssa. Ujo poika sählää hääharjoituksissa ja pakenee metsään harjoittelemaan vihkivalaansa. Valan lausuminen ääneen nostattaa yllättäen haudastaan kirouksen kohdanneen morsion (Bonham Carter), joka täten pitää Victoria vihittynä miehenään. Morsian haluaakin näyttää heti Victoria kotikonnuillaan manalassa.
Tim Burton osaa sitoa länsimaiset kauhuelementit lastenelokuvaan liikuttavan sympaattisella tavalla. Luurangot ja kalmot hengailevat manalassa ja vierailevat lopulta elävien mailla niin hellyttävästi, että säikähdykset unohtuvat. Särmikäs ja äkkiväärä tarina ei jätä kuitenkaan luurankoja kaappiin kolisemaan, vaan päästää niin aikuiset kuin lapsetkin ulos teatterin hämärästä loistavan ja liikuttavan elokuvalämyksen saaneena.
Teknisesti Corpse Bride on loistelias. Yli kymmenen vuoden takainen Painajainen ennen joulua oli loistava osoitus perinteisen stop motion –animaation toimivuudesta pitkässä elokuvassa. Myös vastikään ensi-iltansa saanut Wallace ja Gromit: Kanin kirous on tehty tällä aikaa ja kärsivällisyyttä (ja rahaa) vaativalla menetelmällä.
Corpse Briden nähtyään on jo valmis veikkaaman leffaa tietokoneanimaatioksi, mutta ilman ärsyttävää kliinisyyden ja ”digitaalisuuden” fiilistä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuva on perinteistä kuva kuvalta kuvattua nukkeaanimaatiota. Uusi tekninen ulottuvuus on digitaalinen still-kamera, jota elokuvassa on käytetty filmikameran ja digitaalivideon sijasta. Jälki on upeaa, goottihenkiset visiot ja ilmeikkäät hahmot kerrassaan hehkuvat kankaalla Danny Elfmanin mainion musiikin tahdittamana.
Kirsikkana kakun päällä on hieno näyttelijäntyö. Burton on miehitänyt groteskista äärimmäiseen herkkyyteen viritetyt hahmonsa loistavalla näyttelijäkaartilla, joka puhaltaa hengen ruumiisiinkin. Johnny Depp on Burtonin vakiokaartia ja vetää nyt jälleen upeasti monilla nyansseilla rakennetun Victorin hauraan hahmon. Helena Bonham-Carter tekee yhtä vakuuttavaa työtä kalmomorsiona. Muut roolit vilisevät tähtikaartia Brittein saarilta. Emily Watson on herkkä Victoria, Joanna Lumley hänen jäätävä äitinsä, Albert Finney tämän degeneroitunut mies. Tracey Ullman ja Paul Whitehosue ovat Victorin nousukkaat vanhemmat ja Richard E. Grant lipevä lordi Barkis. Christopher Lee on suvereeni kauhukuvastojen koukkuselkäinen kirkonmies.
Tim Burton ja Mike Johnson kruunaavat täten loistavan animaatiovuoden omaperäisellä teoksellaan. Corpse Bride on mannaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Suomeksi leffaa ei ole dubattu, joten seitsemän vuoden ikäraja kannattaa ottaa tosissaan – niin tekstin seuraamisen kuin säikyttelykuvastonkin kannalta.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew Metronome Distribution Finland