Poliittiset virkanimitykset ja yritysjohtajien bonukset ovat tietokirjailija Ari Turusen mielestä jatkumoa ylimielisyydelle, jonka takia on aiemminkin aloitettu sotia ja sairastutettu ihmisiä. Ettekö te tiedä kuka minä olen – Ylimielisyyden historia -kirjan kirjoittanut Turunen pitää sankarinaan naista, joka asettui lääketeollisuuden etujen ja ihmisten terveyden väliin.
– Ylimielisyyttä näkyy Suomessa tällä hetkellä eniten poliittisissa virkanimityksissä. Pätevät hakijat eivät enää halua hakeutua tiettyihin paikkoihin, koska tietävät, että ne on pelattu sopivan puoluekirjan omistaville. Esimerkiksi Kevassa esiin nousseet asiat ovat aiheuttaneet aikamoisen luottamuskriisin. Toivon, että keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän sanat poliittisten virkanimitysten lopettamisesta muistettaisiin tulevaisuudessakin, mutta olen asian suhteen aika skeptinen, Ari Turunen sanoo.
Turunen sai innoituksen muutama vuosi sitten kirjoittamaansa, ylimielisyyden historiaa käsittelevään teokseen vuoden 2008 pankkikriisistä.
– Kriisi lähes kaatoi koko maailmantalouden ja aiheutui hyvin pitkälti amerikkalaisten investointipankkiirien ylimielisyydestä ja ahneudesta. Seurauksista piittaamattomassa bonus-kulttuurissa voittoja tehtiin ainoastaan lyhyellä tähtäimellä. Jos saa kymmeniä miljoonia dollareita bonuksia, niin onko sillä enää väliä, vaikka pankki menisi seuraavana vuonna konkurssiin – itsehän elää loppuelämän joka tapauksessa aika hyvin?
– Ylimielisyydellä on myös aiheutettu tuskaa sodissa ja tehty typeriä päätöksiä valta-asemassa, kun muiden neuvojen kuuntelemisen sijaan on alettu kuvitella itse olevansa kaikkien alojen asiantuntijoita. Arkielämässä itse kukin syyllistyy ylimieliseen käyttäytymiseen. Minusta se on kuitenkin tunteista turhin, sillä siitä ei ole hyötyä kenellekään ja se aiheuttaa suunnattomasti tuhoja.
Turunen löytää historiasta esimerkin myös onnistuneesta ylimielisyyden voittamisesta.
– Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastossa tutkijana työskennellyt nuori nainen nimeltä Frances Oldham Kelsey kieltäytyi 1960-luvun alussa ottamasta maassa käyttöön tehokasta talidomidi-särkylääkettä, koska sitä ei ollut tutkittu tarpeeksi. Hän joutui lääketeollisuuden valtavan painostuksen uhriksi, mutta piti päänsä ja esti siten kokonaista amerikkalaissukupolvea sairastumasta talidomiin. Talidomi-lapset syntyivät kädettöminä ja jalattomina – Euroopassa näin kävi valtavalle määrälle lapsia 1960-luvun alkupuolella.
