Vuoden kulkua rytmittävät juhlapyhät, joilla on pitkät perinteet. Mutta useat ennen vanhaan hyvinkin merkittävät juhlat ovat jääneet unholaan.
Useat nykyään tavalliset arkipäivät ovat olleet talonpoikaisyhteiskunnassa merkittäviä juhlapäiviä. Kaupungistumisen ja elinkeinorakenteen muuttumisen myötä tietyt päivät ovat menettäneet juhlavan merkityksensä.
– Kirkko ja koulu ovat vaikuttaneet molempiin suuntiin. Niistä juhlista, jotka ovat päässeet listalle vaikkapa nimetyksi jumalanpalvelukseksi tai oppikirjan kappaleeksi huolehditaan hyvin, mutta muut juhlat saattavat sitä tehokkaammin unohtua, Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko toteaa.
Joulusta juhannukseen, häistä läksiäisiin -opinto-oppaan mukaan Ollinpäivä 29.7. eli Norjan kuningas Olavi Pyhän taistelussa kaatumisen päivä on ollut Suomessa suosittu muistopäivä keskiajalta lähtien. Se oli pyhäpäivä, eikä silloin saanut kerätä viljaa tai marjoja. Heinätyöt olivat ohi, joten juhlan kunniaksi teurastettiin lammas, ja ainakin Itä-Suomessa juotiin erikoisolutta.
Mikkelinpäivä 29.9. on merkinnyt sadonkorjuun päätöstä ja palvelusväen vuosipäivää. Sitä seurasi vapaaviikko, jonka jälkeen oli mahdollista vaihtaa palveluspaikkaa. Mikkelinpäivä on ollut myös yleinen köyhän väen hääpäivä.
Sääenteiden tarkkailu
– Aikanaan merkittäviä juhlia ovat olleet esimerkiksi Kynttilänpäivä ja Marian päivä. Niihin liittyy tapakulttuuria sekä sääenteitä, Nirkko kertoo.
