FS Film, 2012. Ohjaus John Madden. Kuvasuhde 16:9 Anamorfinen laajakuva 2.35:1. Ääni DD 5.1 (englanti). Kesto 119 min.
FS Film, 2012. Ohjaus John Madden. Kuvasuhde 16:9 Anamorfinen laajakuva 2.35:1. Ääni DD 5.1 (englanti). Kesto 119 min.
Brittiläisen John Maddenin (Rakastunut Shakespeare 1998, Kapteeni Corellin mandoliini 2001, The Dept 2010) ohjaama The Best Exotic Marigold Hotel on hauska, haikea ja ihastuttava elokuva englantilaisista eläkeikäisistä ihmisistä Intiassa. Tätä ensemble-elokuvaa tähdittää upea kaarti brittiläisiä näyttelijöitä, jotka ovat tietysti iäkkäitä, mutta erittäin lahjakkaita ja karismaattisia. Slummien miljonääri –elokuvasta tuttu parikymppinen Dev Patel edustaa nuorta vähemmistöä esittäessään Marigold-hotellin johtajaa Sonnya.
Elokuva perustuu englantilaisen Deborach Moggachin These Foolish Things –romaaniin, joka on julkaistu vuonna 2004. Elokuva esittelee seitsemän englantilaista eläkeläistä, jotka ovat päättäneet lähteä Intian Jaipuriin viettämään (halpoja) eläkepäiviä hotellissa nimeltä Best Exotic Marigold Hotel. Hotellia pitää nuori ja innokas Sonny (Patel), jonka äiti (Lillete Dubey) ei usko, että poika voi nostaa hotellin kukoistukseen. Äiti ei myöskään halua, että Sonny seurustelee Sunaina –nimisen modernin tytön (Tena Desae) kanssa.
Eläkeläisporukkaan puolestaan kuuluu jos jonkinmoista tallaajaa. Juuri leskeksi jäänyt Evelyn (Judi Dench) suhtautuu Intian-matkaan innokkaasti ja kertoo kuulumisistaan blogin kautta. Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) ovat aviopari, joista mies tutkii Intiaa mielenkiinnolla, mutta vaimo haluaa pysyä hotellissa, koska kammoaa koko maata. Kärttyisänoloinen Muriel (Maggie Smith) puolestaan on tullut Intiaan saadakseen pikaisesti lonkkaleikkauksen. Graham (Tom Wilkinson) haluaa kohdata Jaipurissa menneisyytensä. Iloluontoinen Norman (Ronald Pickup) hakee uudesta ympäristöstä uusia kuvioita – ja naisia. Madge (Celia Imre) vaikuttaa porukan järkevimmältä ja tavallisimmalta tyypiltä, joka on tullut Intiaan pitämään hauskaa ja ehkäpä löytämään uuden rakkauden muutaman onnettomasti päättyneen avioliiton jälkeen.
Elokuvassa siis seurataan hahmojen tekemisiä: mitä he tekevät yhdessä hotellilla tai minne lähtevät, kun haluavat tehdä jotain yksin. Jaipur esitellään hienosti ja joihinkin intialaisen yhteiskunnan ongelmiin puututaan kriittisesti, kuten Sonnyn ja Sunainan suhteen kautta järjestettyihin avioliittoihin. Toisaalta kritiikkiä saa myös länsimaisten kapeakatseisuus ja ennakkoluuloisuus. Intia nähdään paikkana, jossa elämän voi, jos siihen on valmis, aloittaa uudelleen tai siihen voi saada jotain mukavaa maustetta.
Näyttelijät elokuvaan on valittu erittäin hyvin. Kaikki päätähdet ovat nimekkäitä ja hienon uran tehneitä valkokangaskonkareita. He osaavat olla samaan aikaan sekä koomisia että vakavasti otettavia. Bill Nighy haahuilevana herrana on nappivalinta. Samoin hänen vaimoaan esittävä Penelope Wilton tekee roolinsa hurjan hyvin, vaikka se ei olekaan kovin positiivinen. Celia Imrie on ihastuttava Madgena, joka vielä kuusikymppisenä jaksaa suhtautua elämään mahtavan positiivisesti. Ja entäs sitten itse Dame Judi Dench, jonka ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään ja hän silti onnistuu vakuuttamaan katsojan.
Jos jotain moitittavaa tahtoo näyttelijöistä sanoa, niin se voisi olla se, että jokainen tekee hyvin itsensä näköisen – ja itsestään selvän – roolisuorituksen. Kenenkään hahmo ei yllätä tai ole jotain ihan päinvastaista kuin näyttelijältä voisi odottaa. Toisaalta tällaisen hyvän mielen elokuvan ei olekaan tarkoitus yllättää, vaan ennen kaikkea tuoda hymy (ja ehkä myös muutama onnenkyynel) katsojan kasvoille.
The Best Exotic Marigold Hotel on ihanan viihdyttävää katsottavaa laatunäyttelijöillä. Vaikka kyseessä on eläkeläiskomedia, ei hahmojen iällä loppujen lopuksi ole väliä, koska elokuvan asettamat kysymykset ovat iättömiä, ajattomia ja universaaleja. Toki ajatukset lähenevästä kuolemasta (oman tai puolison) ovat konkreettisemmin läsnä, mutta esimerkiksi rakkaushuolet, ennakkoluulot ja itsensä löytäminen ovat ajankohtaisia kaikenikäisille. Sukupolvien välinen kuilu tulee parhaiten esiin Sonnyn ja tämän äidin välillä. On joka tapauksessa hauska nähdä tällainen määrä iäkkäitä huippunäyttelijöitä samassa elokuvassa, sillä söpöt pullanaamateinit alkavat aina välillä toden teolla kyllästyttää. Intia luo hienon taustan tapahtumille vilkkaudellaan, väreillään ja eksoottisuudellaan. Mainio elokuva kerta kaikkiaan.
Dvd:ltä löytyy yksi ekstra, joka on kooste Behind the Story: Lights, Colors and Smiles. Kooste on todella lyhyt ja turhanpäiväinen. Tästä elokuvasta olisi voinut saada vaikka minkälaisen dokumentin. Surkea ekstramateriaali aiheuttaa vain pahan mielen, parempi mieli olisi jäänyt, vaikka ekstroja ei olisi ollut ollenkaan.
Elokuva: * * * * ½
Ekstrat: *