Turkis on kestävä luonnonmateriaali, jonka käyttö ja tuottaminen aiheuttavat kuitenkin paljon keskustelua. Onko turkisten käyttö loppujen lopuksi lihansyöntiä huonompi vaihtoehto?
Saksalaisen tuotetestaussäätiö Stiftung Warentestin tekemässä pistokokeessa paljastui useamman vaatemerkin käyttäneen supikoiran turkista tekoturkiksen sijaan.
Viimeistään tämän kohun myötä ihmisten huomio kiinnittyy yhä enemmän tuotteiden alkuperään ja eläinten hyvinvointiin. Mutta toisin kuin luullaan, myös tekoturkiksen valmistuksessa piilee omat huonot puolensa. Näiden kahden tuotteen välillä käykin ikuinen kiista, jolle ei näy loppua.
Turkistarhojen määrä romahtanut
Monella meistä on negatiivissävytteinen mielikuva turkiksista, ja niitä vastaan käydyt kampanjat ovat osaltaan heikentäneet turkisten suosiota. 1980-luku oli suomalaisten turkistarhojen kulta-aikaa. Silloin Suomessa oli noin 6 000 turkistarhaa, kun nykyisin vastaava luku on alle tuhat.
Suomi on silti edelleen maailman suurin ketunnahkojen tuottajamaa, ja suuri osa tuotetuista turkiksista päätyykin vientiin muun muassa Aasiaan.
Vuonna 2013 eduskunta äänesti kansalaisaloitteen seurauksena turkistarhojen lakkauttamisesta, mutta aloitteen runsaasta suosiosta huolimatta aloite ei mennyt läpi eduskunnassa.
Nykyisin turkittoman Suomen puolesta kampanjoidaan muun muassa sosiaalisessa mediassa hashtagilla #turkitontyyli, johon ovat lähteneet mukaan monet julkisuuden henkilöt, kuten Anna Abreu, Arman Alizad ja Michael Monroe.
Uusiutumaton luonnonvara vs. eläinten hyvinvointi
Turkista voidaan kuitenkin pitää keinotekoisia materiaaleja ekologisempana vaihtoehtona erityisesti sen kestävyyden vuoksi.
– Turkis on ekologisesti tuotettu, kierrätettävä ja kestävä luonnonmateriaali, kertoo Suomen Turkiseläin Kasvattajain Liiton viestintäjohtaja Liisa Hakola.
Vaikka turkis onkin laadukas ja pitkäikäinen tuote, sen ekologisuutta voidaan pohtia niin eläinten kohtelun kuin ympäristöongelmienkin näkökulmasta. Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n vuonna 2011 tekemän tutkimuksen mukaan turkiksia valmistettaessa esimerkiksi hiilidioksidipäästöt olivat moninkertaiset keinomateriaallien valmistukseen verrattuna.
Aivan turvallinen valinta ei tekoturkiskaan ole, sillä tekoturkis valmistetaan yhdestä uusiutumattomista luonnonvaroistamme, eli öljystä. Valintaa näiden kahden vaihtoehdon välillä täytyy siis puntaroida monelta kantilta.
Asenne turkiksia kohtaan riippuu maailmankatsomuksesta
Monesti asenne turkistarhausta kohtaan riippuu jokaisen maailmankatsomuksesta. Toiset pitävät turkistarhausta, aivan kuten lihansyöntiäkin turhana. Saadaksemme lihaa ja turkiksia, meillä pitää olla tuotantoeläimiä.
–Turkista ja lihaa voidaan siinä mielessä verrata, että molempia voidaan maailmankatsomuksesta riippuen pitää tarpeellisina tai turhina, eli ilmankin pärjää, Hakola kertoo.
Monien tuotantoläinten, esimerkiksi sikojen elinolosuhteet ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Eri tuotantoeläinalojen ekologisuutta on kuitenkin äärimmäisen vaikea verrata keskenään, sillä niihin liittyy monta seikkaa, jotka täytyy ottaa huomioon. Näitä ovat muun muassa eläimen hyvinvoinnin lisäksi ympäristöongelmat.
Esimerkiksi turkistuotannossa käytetyistä kemikaaleista noin kolme prosenttia luokitellaan haitallisiksi ja yhdeksän prosenttia luokitellaan myrkylliseksi tai haitalliseksi vesieliöille. Sen sijaan kokonaisuutta tarkasteltaessa keinomateriaalien on todettu kuormittavan ympäristöä turkiksia enemmän.
Turkiseläimet tärkeitä ammattikalastajille
MTT:n turkiseläinten elinkaariarviossa todetaan ihmisille kelpaamattomien liha-ja kalateollisuuden sivutuotteiden päätyvät turkiseläinten rehuksi. Hävittämisen sijaan teollisuus voi siis myydä nämä sivutuotteet turkisteollisuudelle.
Teurastamoiden käsittelemästä broilerista peräti 45 prosenttia, naudasta 20 prosenttia ja siasta 15 prosenttia on sivutuotetta tai jätettä, jonka teurastamot ohjaavat joko hävitettäväksi tai turkiseläinrehuksi.
Turkiseläimet ovat tärkeitä myös kalateollisuudelle. Silakka on sekä saaliin määrällä että arvolla mitattuna Suomen ammattikalastajien tärkein kala, joka ammattikalastajien mukaan ei kannattaisi ilman turkiseläinten rehun tarvetta.
– Turkistuotannossa mitään ei mene hukkaan. Turkiseläin syö sitä, mikä ei muille kelpaa ja siitä itsestään käytetään hyväksi kaikki lannasta luihin, muistuttaa Hakola.
Toisin kuin monet luulevat, eläimiä ei kasvateta ainoastaan turkin tähden, vaan ne hyödynnetään sataprosenttisesti. Nahkonnan yhteydessä nahasta ja ruhosta kaavitaan talteen rasva, josta valmistetaan biopolttoainetta. Loppuruhosta valmistetaan luujauhoa, joka on oiva kalsiumlisä turkiseläimen rehussa.
Paljon on vielä tehtävää
Turkiseläinten tarhaus on Suomessa säädelty tarkasti laissa. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö määrittelee häkkien minimikoon, ja yhä useampi turkistarha on sitoutunut sertifioituun laatutyöhön.
Toisin on kuitenkin esimerkiksi Kiinassa, jossa turkiseläinten elinolosuhteet ovat heikot, sillä niiden hinta halutaan pitää mahdollisimman alhaisena. Jos turkiksen haluaa ostaa, kannattaa se hankkia Suomesta, jossa turkistarhojen valvonta on verrattaen hyvällä tasolla.
Täytyy kuitenkin muistaaa, että niin kauan kuin ihmiset haluavat turkiksia ostaa, niin kauan niiden tuotantoa jatketaan. Yksi hyvä esimerkki turkisten ekologisemmasta käytöstä tulee suunnittelija Marita Huurinaiselta, joka käyttää vaatteissaan esimerkiksi auton alle jääneiden eläinten turkkeja. Myös Hakola pitää tätä hyvänä vaihtoehtona tarhatuille turkiseläimille.
– Mielestäni näiden tienposkesta löytyneiden turkisten käyttö on ookoo. Se osoittaa, että turkis on materiaalina arvostettu ja haluttu, Hakola kiteyttää.