USA 2012. Ohjaus: Seth MacFarlane. Käsikirjoitus: MacFarlane, Alec Sulkin, Wellesley Wild. Tuotanto: MacFarlane, Jason Clark, John Jacobs, Scott Stuber, Wellesley Wild. Kuvaus: Michael Barrett. Leikkaus: Jeff Freeman. Musiikki: Walter Murphy. Pääosissa: Mark Wahlberg, Seth MacFarlane (ääniroolissa), Mila Kunis, Giovanni Ribisi, Patrick Stewart (kertoja). Kesto: 106 min.
Amerikkalainen elokuva, jonka pääosassa on aikuisuutta kaikin keinoin väistelevä kolmikymppinen mies, ei kuulosta erityisen omaperäiseltä tai mielenkiintoiselta. Komedioita, joissa ikuiset pojankoltiaiset juopottelevat ja polttavat pilveä naisystäviensä harmiksi, mahtuu 13 tusinaan.
Ted (2012) kertoo samasta tutusta teemasta, mutta tavanomaiseksi sitä ei voi kutsua. Nimiroolin vetää nimittäin tietokoneanimoitu, törkyturpainen nallekarhu. Kaverinaan lelukarhulla on Mark Wahlbergin esittämä julli nimeltä John, jonka omintakeinen ystävyys Tedin kanssa alkoi jo lapsena. Kun yksinäinen poika haaveili lahjanallensa osaavan puhua, harras toive toteutui taianomaisesti heti joulupäivänä.
Ja sitä juttua onkin kyllä sitten riittänyt. Family Guy -sarjan luojan Seth MacFarlanen ohjaama, tuottama, käsikirjoittama (ja nallen osalta ääninäyttelemä) Ted ei ole mikään kokoperheenelokuva, sillä olutta ryystävän pehmolelun puheet ovat kaikkea muuta kuin lutusia. Tälle karvakuonolle ei tunnu mikään olevan pyhää, vaan oman siekailemattoman osansa saavat niin eri vähemmistöt kuin navanalushuumorikin.
Niin yllättävältä kuin se edellisen kuvauksen perusteella saattaa kuulostaakin, Ted on pohjimmiltaan kolmiodraama. Johnin ja Lorin (Mila Kunis) kompuroivassa parisuhteessa on yksi karvakamu liikaa.
Teddykarhun tylytys on sitä luokkaa, ettei moista norminäyttelijöille sallittaisi ikinä. Nappisilmän suusta kuitenkin sietää vaikka mitä – vai sietääkö? Se on loppujen lopuksi makuasia. Vakavikoille tätä kreisikomediaa ei voi mitenkään suositella.
Ted tuntee myös viime vuosikymmenien populaarikulttuurin, jonka suuntaan heitetään pilkkakirveitä jo melkein liiankin kanssa. Suurin osa roisista ryöpytyksestä saa katsojan silti lähes tikahtumaan naurusta. Triviatiedon taitamattomuus ei ole viihtymisen ehto.