Teatteri Jurkka Helsingin Kruununhaassa täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Se on Suomen ainoa ammattimaisesti toimiva huoneteatteri, ja tässä pienteatteriliikkeen edelläkävijässä on vuosien varrella nähty liki 150 näytelmän ensi-ilta.
-On todellinen ihme, että juhlimme puolta vuosisataa. Kaikkien niiden tähän ajanjaksoon mahtuneiden taisteluiden jälkeen, hämmästelee Vappu Jurkka. Hän valmistaa juhlavuodeksi esitystä Aleksis Kiven kertoelmasta Atalanta. Hänen ja Emmi Jurkan perustaman Huoneteatteri Jurkan ensimmäinen näytelmä oli August Strindbergin Neiti Julie. Sen ensi-ilta oli 9. marraskuuta vuonna 1953. Tämän vuoden marraskuun 9. päivänä teatterissa saa ensi-iltansa Pasi Lampelan ohjaus samaisesta näytelmästä.
Kaarina Kytömaa, joka kokoaa tänä vuonna ilmestyvää Teatteri Jurkan historiikkia, sanoo näytelmän sopivan hyvin juhlaesitykseksi. -Aikanaan teatteria pidettiin jopa jonkinlaisena Strindberg-hovina. Toisaalta sillä oli komediateatterin maine.
Juhlavuosi alkaakin komedialla, Juha Jokelan käsikirjoittamalla ja ohjaamalla Mobile Horror -näytelmällä. Sen ensi-ilta on 6. helmikuuta. Näytelmä kertoo puhelimiin mobiilipalveluita tuottavasta Dacutec-yrityksestä, joka on keskellä suurta muutosta. Toimitusjohtaja Terhi (Niina Nurminen) palaa burn out -lomalta täynnä uutta tarmoa ja moraalista ryhtiä. Tulevaisuuden Dacutecissa toimintaa ohjaisivat syvästi inhimilliset arvot. Arvoprojekti mutkistuu, kun konsernin johto ilmoittaa suunnittelevansa fuusiota ja irtisanomisia. Uhan torjumiseksi ajaudutaan mitä villimpien tuoteideoiden pyörteisiin. -Näytelmä on komedia, mutta ei se ole ensisijaisesti naurupommiksi tarkoitettu, Juha Jokela sanoo. -Sen tarkoitus on olla osa tämän hetken arvokeskustelua. Mitä arvokkuus ja inhimillisyys merkitsevät bisneksessä tänä kaupallisena aikana?
Jokelan näytelmä on osa projektia, jota jurkkalaiset kutsuvat suomalaisen draaman päivittämiseksi. Teatterin taiteellisena johtona toimivan hallituksen yksi jäsen on Pasi Lampela. Hän ihmettelee sitä, että jos Jurkassa pystytään tekemään laadukasta ja ajankohtaista kotimaista draamaa pienillä resursseilla, niin miten on mahdollista, että suuret laitosteatterit sivuuttavat koko tämän alueen. -Me olemme rakkikoira, joka puree isompia nilkkaan. Ja siten herättelee niitä.