45-vuotias Ivan, entinen hondurasilainen poliisi, päätti paeta kohti Yhdysvaltoja, kun kotimaassa katujengiläiset yrittivät pakottaa hänen kaksi poikaansa riveihinsä. Ivan ei halunnut kokeilla, oliko jengi tosissaan uhatessaan tappaa pojat, jos isä kieltäytyy.
Poikia, aseen piippu otsalla 15-vuotiasta Yostinia ja 13-vuotiasta Juliota, uhkasi luultavasti MS-13 eli Mara Salvatrucha -jengi.
Kotikaupungissaan San Pedro Sulassa Ivan todennäköisesti poliisina toimiessaan kohtasi näitä katujengiläisiä usein. Ivanin mukaan jengiläiset tietävät, kuka hän on, joten paluu on mahdoton.
Ivan tarkkailee, näkyykö jengitatuointeja
Hän tarkkailee herkeämättä, näkyykö joidenkin kohti Yhdysvaltoja kulkevien tuhansien ihmisten käsivarsissa, rintakehässä, selässä tai kasvoissa MS:n tatuointeja. Joidenkin jengiläisten vartalon yläosa on tatuoitu kauttaaltaan.
– He tuntevat meidät ja saalistavat meitä, Ivan kertoo.
Reuters sanoo, ettei se ole kyennyt vahvistamaan Ivanin kertomia asioita.
Mara Salvatruchan eli ”marojen” olemassaolo, vaikutusvalta ja harjoittamansa väkivalta ovat kuitenkin keskiamerikkalaista väkivaltaista arkea.
Marat ovat terrorisoineet erityisesti Hondurasia, El Salvadoria ja Guatemalaa jo vuosia.
MS-13 syntyi Los Angelesissa 1980-luvulla
Jengin vaikutusvalta ulottuu yhä enemmän myös Meksikoon, ja se vaikuttaa lisäksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, kertoo InSight Crime -sivusto. Yhdysvallat luokittelee MS-13:n kansainväliseksi rikollisjärjestöksi.
Yhdysvallat itse asiassa on "marojen" syntypaikka.
1980-luvulla Keski-Amerikan valtioita repivät sisällissodat ja konfliktit. Moni pakeni Yhdysvaltoihin ja Kaliforniaan.
Los Angelesissa he saapuivat meksikolaisten asuttamiin kortteleihin. Itseään suojellakseen jotkut paenneista perustivat jengejä.
Näistä esiin nousi elsalvadorilainen Mara Salvatrucha, johon alkoi liittyä myös muista latinalaisen Amerikan maista tulleita. Jengin nimi onkin johdettu keskiamerikkalaisesta slangisanastosta. M puolestaan on aakkosten 13. kirjain.
Karkotetut saapuvat tuntemattomaan maahan
Laajenemalla ja liittoutumalla "maroista" oli tullut niin näkyvä uhka, että 1990-luvun lopulla Yhdysvallat aloitti yhä jatkuvat rikoksiin syyllistyneiden karkottamiset syntymämaihinsa.
Moni heistä saapui puutteesta, epävarmuudesta, väkivallasta ja syvästä epätasa-arvosta kärsivään maahan, josta olivat lähteneet hyvin nuorina, ja siten sitä tuskin edes tunsivat.
Tilannetta vaikeutti kokokaan pututuva tai vähäninen minkään alan ammattitaito, työkokemus ja valmiudet paikalliseen normaaliin elämiseen ja toimeentuloon.
Niinpä Yhdysvalloissa opitut jengiytymisen taidot toivat turvaa vaikeissa oloissa maissa, joissa korruptoituneet ja itsekin väkivaltaiset viranomaiset eli muun muassa poliisi olivat vihollisia. Uhkana olivat myös paikalliset jengit, kuten yhä vaikutusvaltainen Barrio 18.
Maailman väkivaltaisimpia ei-sotaa käyviä maita listattaessa El Salvador, Guatemala ja Honduras kaupunkeineen saavat kyseenalaista kunniaa.
Jengejä jo kolmannessa sukupolvessa
"Maroja" tai muita jengejä ei ole kyetty kukistamaan. Ne ovat juurtumassa eri tason rakenteisiin yhteiskunnissa. Jäseniä niissä arvioidaan olevan yhteensä ainakin kymmeniätuhansia.
Insight Crimen mukaan jengiläiset ovat jo toisen tai kolmannen sukupolven järjestöjensä jäseniä.
Järjestöt harjoittavat muun muassa kiristystoimintaa, huume- ja ihmiskauppaa, palkkamurhia, ja kidnappauksia.
MS-13:n levittäytyminen Meksikoon näkyy muun muassa sen osallistumisena siirtolaisten ihmiskauppaan ja meksikolaisten kartellien huumekauppaan.
Jengit rekrytoivat itselleen jäseniä muun muassa vankiloissa. Lisäksi ne uhkaavat poikia ja nuoria miehiä liittymään riveihinsä kuoleman uhalla.
"Tyttöystävät" kauppatavaraa
Joillekin rikkinäisten ja köyhien perheiden nuorille jengit tarjoavat turvaa, ehkä kuvitelman ulospääsystä ankeista oloista. Jengiläiset saattavat myös näyttäytyä sankareina tai idoleina aseineen, ulospäin uhmakkaine eleineen ja tyttöystävineen.
”Tyttöystävät” eli ”jainat” ovat jopa kauppatavaraa.
Reutersin haastattelema hondurasilainen MS-13:n jäsen, 28-vuotias Henry Fernando, muistelee, kuinka vuosia sitten tultuaan karkotetuksi Yhdysvalloista, hän oli taas jenginsä parissa – ja sai jenginsä pomolta ”jainan” vastapalveluksena myymästään huumeesta.
Jengistä lähteminen hengenvaarallista
Puistattavaa todellisuutta, josta ”mara” Fernandokin haluaisi pois. Hänellä on pieni poika. Se ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Ja jos hän pääseekin pakoon, muistona ja viestinä ulospäin on tatuoitu iho.
Reutersin haastattelemat 15 jengiläistä kertovat, että jengistä pääsee pois joko tulemalla tapetuksi tai liittymällä evankeliseen kirkkoon. Pako kauas on kolmas vaihtehto.
Jengiväkivallan uhka ei ole ainoa syy, mikä ajaa ihmisiä kohti amerikkalaista unelmaa tai edes turvaa. Mutta Mara Salvatrucha tai Barrio 18 ovat monille riittävän todellisia painajaisia.