Tässä on kova lajiyhdistelmä – nuorukainen viskoo moukaria ilmaan ja vastustajia sivuun maalilta: "Perhana, näytän noille!"

3:25
Videolla MTV Urheilu vierailemassa Porin Ässien pelimatkalla.

Noormarkkulainen Oskari Lahtinen, 19, pelaa jääkiekkoa Ässien A-nuorissa ja heittää moukaria huipputasolla. Nuorimies on osoittanut, että keskenään hyvinkin erilaiset lajit voi yhdistää. 

Melkein hengästyttää, kun kuuntelee Oskari Lahtisen selvistystä nuoruuden urheiluharrastuksista. 

Hän harrasti seurassa jalkapalloa, yleisurheilua, jääkiekkoa ja painia. Pihapeleissä ei kuulemma mikään laji jäänyt kokeilematta. 

Monipuolisuuden resepti on toiminut. Lahtinen pelaa A-nuorten SM-liigaa Porin Ässissä ja heittää moukaria vakuuttaville metrilukemille. Hän on ollut parhaimmillaan ikäluokkansa maailmantilaston vitonen. 

Kerran Lahtinen nakutti ensin Porissa harjoituspelissä perjantaina Tapparaa vastaan tehot 1+1. Seuraavana päivänä hän nappasi selkeällä erolla Kemissä 19-vuotiaiden Suomen mestaruuden.

Lajiyhdistelmä ei ole kovinkaan tavallinen, ja vastaavan tason esimerkkejä löytyy tiettävästi vain muutamia. Raumalainen Teemu Vihervä heitti nuorempana SM-tasolla moukaria ja pelasi SM-liigaa Lukossa ja Pelicansissa. Edelleen Mestiksen IPK:ssa pelaava Ville Järvinen voitti nuorten Euroopan olympiafestivaaleilla moukarinheiton pronssia. 

Aikamoinen erikoismies tuntuu tämä Lahtinen olevan muutenkin. 

Perheen ykköstila haussa

Noormarkkulainen perhe elää ja hengittää urheilua. Isä Juha on intohimoinen moukarimies, joka itse ylti aikanaan Kalevan kisojen seitsemänneksi. Äiti Johanna pelasi jalkapalloa SM-tasolla Musan Salamassa. 

Isoveljet Valtteri ja Ilmari heittivät tosissaan moukaria. 

– Olen veljeksistä selkeästi nuorin ja heikoin. Siitä on tullut varmaan sisua ja näyttämisen halua, että perhana, näytän noille, Oskari Lahtinen naurahtaa. 

Oskari jäi 19-vuotiaiden sarjassa veljesten välisessä kisassa heikoimmaksi, mutta aikuisten sarjassa hänellä on perheen toiseksi paras tulos. Ilmarin ennätys on aikuisten seitsemän kilon moukarilla kaksi senttiä vajaa 70 metriä. Oskarin ennätys 65,50. 

– Muutama metri on matkaa, mutta kyllä minä sen 70 metriä vielä heitän. 

Jääkiekon Oskari aloitti verrattain nuorena, vasta 10-vuotiaana. Tai no, niin ikään Porista ponnistanut Christian Ruuttu liittyi joukkueeseen vasta 14-vuotiaana. 

– Ensimmäiset kolme vuotta meni siihen, kun opettelin sen mitä muut luistelukoulussa. Mutta täältä on tultu. 

"Hyvin olen saanut ne sekoitettua"

Jääkiekolla ja moukarinheitolla ei äkkiä ajateltuna ole juurikaan yhteistä. Tukevia tekijöitä on silti muutakin kuin se, että moukaria heitetetään enemmän kesällä ja jääkiekkoa pelataan talvella. 

Lahtinen ei osaa sanoa, onko hän enemmän luonteeltaan yksilö- vai joukkueurheilija. 

– Jos jääkiekossa on huono päivä, kaverit tsemppaavat eteenpäin. Ryhmähengestä saa energiaa. 

– Vastaavasti taas moukarinheitossa tekee itselle hommia. Sitten kisatilanteessa nähdään missä on taso. 

Lahtinen on ottanut linjaksi, ettei hän jätä jääkiekkotreenejä väliin moukarinheiton takia. Jääkiekossa on painoharjoittelua 2–3 kertaa viikossa, eikä hän sen lisäksi nostele yleensä puntteja. 

Lahtinen painottaa, että molemmat lajit perustuvat jalkojen ja keskivartalon voimaan. 

– Se on aika veteen piirretty viiva, että mikä on jääkiekon ja mikä moukarinheiton voimaa. Hyvin olen saanut ne sekoitettua. 

Lahtinen ei ole moukaripiirien vahvin ja isoin, mutta hän hakee etua jääkiekosta saadusta ketteryydestä, nopeudesta, kestävyydestä ja koordinaatiosta. 

Enemmän Komarov kuin Heiskanen

Voisi kuvitella, että hyvä fysiikka on Ässien A-junnujoukkueen puolustajan vahvuus jääkiekossa. Se pitää kuulemma paikkansa. 

– En ainakaan mikään Miro Heiskasen kaltainen kiekkotaituri. Joskus tulee joku suonenveto ja purjehdin kentän läpi, mutta mikään leipätyö se ei ole. 

Enemmänkin Lahtinen vertaa itseään vähän harmaalla alueella pelaavaan Leo Komaroviin, joka sai aikanaan ponnahduslaudan uralleen juuri Porista. Kovuutta löytyy varsinkin oman maalin edessä. 

– Jossain peleissä olen kuullut, että olen kentän vittumaisin pelaaja, Lahtinen heittää. 

Jääkiekkoväki on joskus hieman huono käsittelemään erilaisuutta ja poikkeavia persoonallisuuksia. Onko kopissa tullut kuittailua moukarinheitosta?

– Joo, aina välillä joku kysyy sijoitusta ja kun kertoo, niin voi tulla, että siellä oli kolme osallistujaa. 

– Mutta hyvähenkistä vinoulua sen on. Ja viime aikoina on kyselty enemmän moukarinheitosta kuin ennen. 

Valinta kallistumassa kiekon puolelle

Niin hienosti kuin Lahtisella on mennytkin, jossain vaiheessa lajivalinta tulee eteen. Lahtinen sanoo, että tavoitteet ovat nyt enemmän jääkiekon puolella, mutta moukarinheitto pysyy ohjelmassa ainakin toistaiseksi. 

Haaveena on saada ammatti urheilusta, mieluummin jääkiekosta. 

– Molempien lajien jatkamisen ehtona on, että se on kivaa ja pystyn palautumaan riittävän hyvin. Siihen en lähde, että jatkan toista lajia vasemmalla kädellä. 

Onko moukarinheittovalmentajanakin toimiva isä yrittänyt painostaa yleisurheilun suuntaan?

– Hän on hoitanut homman neutraalisti ja fiksusti. Antanut minun päättää. Viime aikoina isäkin on alkanut kallistua enemmän jääkiekon puolelle. 

Jenkkiyliopisto yksi vaihtoehto

Lahtisen asenteesta kertoo hänen lähtönsä viime kaudella USA:n NCDC-junioriliigaan. Hän loukkaantui ja kävi välillä alemmassakin sarjassa, mutta pitää silti kokemusta hienona. 

– Mietin, että se jää harmittamaan, jos en lähde. Voi sitten kiikkustuolissa kertoa, että on sielläkin pelannut. 

Yliopistojoukkueiden scoutit seuraavat sarjaa tarkasti, ja Lahtinenkin keskusteli muutaman kanssa. Yliopistosarja on yksi vaihtoehto. 

– Sinne lähteminen on kuitenkin pitkä prosessi. Eivät he sinne mitään kesähessuja ota. 

Tekemisen puutetta ei tule lähitulevaisuudessakaan. Ylioppilaskirjoitukset alkavat parin viikon kuluttua, ja keväällä olisi tarkoitus valmistautua. 

– Ei tässä ole tosiaan tarvinnut peukaloita pyöritellä. 

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja