Kansanedustaja Tarja Tallqvist on kokenut kouriintuntuvasti, millaiseen tilaan ihminen voi konkurssin myötä vajota. Velkakuopan pohjalla Tallqvist ei pystynyt kuin makaamaan sängyssä ja keskittymään hengittämiseen.
Tarja Tallqvist pyöritti vielä 1990-luvun alussa menestyvää filmiyhtiötä. Tallqvist piti työstään ja tunsi itsensä onnelliseksi.
Sitten tuli 90-luvun lama, jota tavallisella ihmisellä ei ollut mahdollisuutta ymmärtää etukäteen. Tallqvistin yritys ajautui monen muun mukana konkurssiin.
− Putosin korkealta nopeasti. Minulta meni kaikki: firma, omaisuus, koti, Tallqvist kertaa tarinaansa.
Konkurssi oli valtava shokki itsenäiselle ja menestyneelle ihmiselle. Tallqvist oli juuri ostanut itselleen asunnon sekä taannut kahden sisarensa velat. Niskaan kaatui yhdessä hetkessä valtava velkapotti.
− Tilanne oli yhtä kaaosta. Koko sosiaalinen maailmani kaatui sillä hetkellä.
"Makasin päivät sängyssä"
Tallqvist tietää nyt, että vastaavaan tilanteeseen joutuneet ihmiset käyvät läpi hyvin samankaltaisia tunteita. Edellisenä lama-aikana masennuksesta ei kuitenkaan juuri puhuttu julkisesti. Tallqvist koki olleensa ainoa ihminen maailmassa, joka oli joutunut käsittämättömään loukkuun.
− Sain asua vielä hetken asunnossani. Makasin päivät sängyssä, en vastannut puhelimeen; kykenin hädin tuskin hengittämään, Tallqvist muistelee riipaisevaa tilaansa.
Entinen yrittäjä koki voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita.
− Jälkeenpäin tajusin, että tila lähentelee mielisairautta siinä vaiheessa, kun ihminen ei pysty enää tekemään mitään.
Tallqvist pääsi lopulta monen mutkan kautta sairaalaan psykiatriselle osastolle. Hän kuitenkin kotiutui liian aikaisin.
Asunto meni alta, ja todellinen shokki odotti vielä kulman takana. Tallqvistin pojalla todettiin syöpä.
Itsemurhayritys herätti
Oman pojan sairastuminen oli viimeinen niitti. Äiti vajosi mustaan sumuun. Tallqvist muistaa ainoastaan konkreettisen tunteen siitä, miten vaikeaa hänen oli hengittää.
