"Minä en valinnut oopperaa, ooppera valitsi minut". Jaakko Ryhänen kertoo, miten ylöjärveläisestä luokanopettajasta sukeutui yksi aikamme maineikkaimmista bassolaulajista.
Jaakko Ryhänen imi oopperan ja klassisen musiikin vaikutteet jo lapsuudessaan äitinsä, viipurilaisen amatöörilaulajattaren kautta. Ryhänen muistaa yhä elävästi kuinka hän kuunteli 3-vuotiaana pikkupoikana lumoutuneena äidin lauluharjoituksia.
− Äidillä oli harvinaisen kaunis sopraanoääni, ja myös siinä mielessä harvinainen, että kaikista teksteistä sai selvää. Pyysin häntä aina laulamaan Syksyn viimeisen ruusun. Siinä on kaunis melodia; niin surullinen, että minua itketti.
Kun poika hieman kasvoi, äiti otti tämän mukaan konsertteihin ja Tampereen oopperan ensi-iltoihin. Sunnuntaisin kaksikko kävi lastennäytöksissä elokuvateatterissa, joka sijaitsi perheen asuintalossa.
Erityisesti elokuva Kuolematon Caruso naulitsi 6-vuotiaan pojan teatterin penkkiin.
− Kävin katsomassa sen kolme kertaa, Mario Lanzan laulu teki niin suuren vaikutuksen. Kun menin näytökseen isoäitini kanssa, sanoin vähän väliä, että nyt tulee se ja se kohta.
− Klassinen laulu ja oopperamusiikki olivat minulle pienestä pitäen tärkeitä. En ole ollut koskaan populaarimusiikin perään, Ryhänen lisää.
"Laulaminen oli vain harrastus"
Ryhänen oli 17 vuotta, kun äiti ilmoitti hänet musiikkiopiston pääsykokeisiin pitääkseen pojan poissa kaduilta. Nuorimies ihaili tenorilaulajia ja halusi itsekin samanlaiseksi.
