Talouspolitiikan kujanjuoksu

Tämän hallituspohjan synnyttäminen oli työn ja tuskan takana, jäihän se ainoaksi mahdolliseksi toteutettavaksi malliksi. Hallituksella ei ole ollut koko aikana minkäänlaista ideologista liimaa eikä niin ollen myöskään yhteistä ideologista näkemystä. Talouspolitiikan linja on ollut useiden päällekkäisten kompromissien tulos. Kompromissipäätöksiä ei parhaalla tahdollaankaan voi kehua maan parhaiksi.

Hallitus on toki ollut todella vaikeiden ongelmien edessä, ongelmien, jotka ovat matkan aikana vielä syventyneet. Kestävyysvajeen suuruus tiedettiin jo hallitusta muodostettaessa. Toinen asia on, tunnustettiinko sitä. Ei riittävästi.

Maailmantalouden ongelmien kesto ja Euroopan talouden toipumattomuus ovat tietenkin tulleet yllätyksenä. Tietalojen supistuminen ja metsäteollisuuden murros ovat olleet syvempiä kuin keväällä 2011 oli arvioitavissa.

Kaiken edellä kerrotun tietäen ja ennustamisen vaikeuden ymmärtäen, on pakko sanoa, että talouspolitiikan peruslinja, 50 prosenttia leikkauksia ja säästöjä ja 50 prosenttia verojen korotuksia, on ollut virheellinen ja syventänyt talouden lamaa. Linjan korjaamiseen seuraavan hallituksen ohjelmassa on jo nyt valmistauduttava.

Tiedän hyvin, että kotimaisen kysynnän ja yksityisen kulutuksen varassa talous ei pelkästään voi elää – vaikka sen osuus onkin kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta. Talouden rakenteiden ollessa kunnossa kotimaisella kysynnällä voidaan hyvin ohjailla suhdannekehityksen häiriöitä. Mutta kyllä viimeisten neljän vuoden päätökset, joilla on vaikutettu ennen kaikkea yksityistä kulutusta heikentäen, on ollut virhe. Virhe, joka on vahvasti syventänyt talouden lamaa.

Tuloverotuksen kiristäminen ja progression jyrkentäminen äärimmilleen sekä kulutusverojen kiristäminen on aikaansaanut kaksi ongelmaa, jotka syventävät lamaa. Verotuksen kiristäminen on johtanut tilanteeseen, jossa verotulot supistuvat, sen sijaan, että niiden pitäisi kasvaa. Kysyntämahdollisuuksien heikentyminen ja hintojen nousu ovat johtaneet kotimaisen kysynnän supistumiseen, palvelusektorin työllisyyden heikentymiseen ja verotulojen supistumiseen. Veropakolaisuudesta on selviä merkkejä, tuttavapiirissäkin. Parempituloisten eläkeläisten verotuksen kiristäminen selvästi palkkatulojen verotusta kireämmäksi on johtanut maastamuuttoon, Viroon, Portugaliin. Portugali houkuttelee eläkeläisiä 0-verotuksella!

Toinen ongelma on se, että bruttokansantuote on supistunut, ei vain vientikysynnän, vaan myös kotimaisen kysynnän supistumisen takia. Julkisen talouden alijäämät ovat tulleet arvioitua ja toivottua suuremmiksi, josta seuraa velkaantumisen nopeampi lisääntyminen. Ja samaan aikaan bruttokansantuote supistuu, jolloin velkasuhde heikkenee nopeasti. Alakierre on valmis, ja tarvitaan uusia toimenpiteitä.

50/50-kompromissi on lähtökohtaisesti väärä. Linjasta on toteutunut vain yritys lisätä verotuloja, huonolla menestyksellä. Hankkeet menojen supistamiseksi ovat vielä pääosin toteutumatta.

Laman oloissa, vaikka se Suomessa johtuukin suurimmaksi osaksi talouden voimakkaasta rakennemuutoksesta johon kestävyysvaje tuo lisää vaikeuskertoimia, pitäisi ensisijaisesti tehdä rakenteellisia muutoksia menotalouteen. Leikkauksia. Talouspoliittisessa ohjelmassa on tärkeitä asioita, jotka on pakko tehdä, mutta johon tämä hallituskoaliitio ei ole riittävästi kyennyt. Kuntauudistus ja kuntien menojen karsinta ovat alkutekijöissään, ainoastaan valtionosuusuudistus on saatu aikaan. Ja sekin on johtanut kunnallisen verotuksen kiristämiseen! Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on vielä kaukana toteutuksestaan ja niin ollen kaukana säästövaikutuksistaan. Eläkeuudistus on ulkoistettu korporaatioiden päätettäväksi. Ei tule säästöjä sieltä ihan hetkeen aikaan. Muita pienempiä menoleikkauksia on poliittisista syistä ollut vaikea tehdä…

Katseet on nyt siirrettävä tulevaisuuteen ja tunnustettava tosiasiat. Vienti on supistunut 80 prosenttiin vuoden 2008 tasosta. Tarvitaan uusia yrityksiä eri puolille maata. Pk-yritysten rahoitus takkuaa tällä hetkellä pahasti, elleivät yrityksen omat takuut ole aivan priimakunnossa. Lapissa odottaa Soklin miljardiluokan kaivoshanke valtion työntöapua rautatie-investointiin ja maantieinvestointiin, joka pitäisi joka tapauksessa tehdä. Sokli-hanke tuo valtion siihen sijoittamat varat 15 vuodessa takaisin verotulojen kasvuna. Voimassa oleva tuloratkaisu parantaa vain hitaasti kilpailukykyä, samaa linjaa on vielä jatkettava.

Verojärjestelmää on pikaisesti ryhdyttävä uudistamaan. Yhteisöverotusta on merkittävästi alennettu, mutta samalla järjestelmästä on tehty sietämättömän sekava. Erilaisia yritysmuotoja kohdellaan eri tavalla, mikä on aivan kestämätön tilanne. Kansalaisia pitää kannustaa osakesijoittamiseen, sen sijaan että kotitaloudet nyt makuuttavat vähiä varojaan tuottamattomilla pankkitileillä. Muutaman tonnin veroton pääomatulo-osuus parantaisi yritysten rahoituslähteen, pörssin, toimintaa merkittävästi ja lisäisi halukkuutta uusille yrityksille listautua.

Äärimmilleen kiristettyä tuloverojärjestelmää ei voida jatkaa vuoteen 2018 asti, niin kuin nyt tehdyt päätökset ovat. Kevennys on tehtävä pikaisesti, heti uuden hallituksen toimesta. Ja leikkauksia on tehtävä, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä.

Tästäkin lamasta selvitään. Mutta ei heti. Pari seuraavaa vuotta ovat vaikeita, mutta sitten tekeillä olevat rakenneuudistukset alkavat tuoda valoa. Kuntauudistus varmaan kypsyy tuoden tehoa kuntatalouteen. Sote-uudistus tuo säästöjä ja parempaa ja tehokkaampaa palvelua. Muutaman vuoden sisällä… Ja tuloverotus kevenee luoden kansalaisiin tulevaisuuden uskoa. Tällä linjalla kohti tulevaa! 

Arto Ojala, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Kemijärvi