Epäonnistunut karppausyritys, keskenjäänyt tanssiharrastus, nurkassa pölyttyvät sukkapuikot... AVAlaisille esimerkiksi uutenavuotena vannotuissa elämänmuutoksissa epäonnistuminen on tuttu juttu. Lue, millaisia hupaisia ja osuvia tarinoita kyselyssä jaettiin!
AVA kysyi, kuinka moni lukijoista on tehnyt joskus elämänmuutoksen, mutta epäonnistunut siinä ennätysajassa. Noin 45 prosentille tämä oli tuttu juttu, kun taas 55 prosenttia ei joko ollut muuttanut elämäänsä – tai hoitanut muutoksen kunnialla.
Vastauksista kävi ilmi, että useimmiten elämänmuutokset olivat joko painonhallintaan ja ruokavalioon tai urheiluun liittyviä. Myös muutama muu harrastus, kuten käsityöt, oli jäänyt ensiyritysten jälkeen odottamaan parempaa hetkeä, joka ei kuitenkaan ollut vielä vuosienkaan päästä koittanut.
Muutin eri kaupunkiin – ja koirakin kuoli!
Uudenvuodenlupauksista suosituimmat taitavat olla painonhallintaan ja laihdutukseen liittyviä. Kertyneiden kilojen pudottaminen ei ole helppoa – varsinkaan, jos urakkaan ei suhtaudu tarpeeksi motivoituneesti. Moni kuitenkin onnistuu tavoitteissaan lopulta.
"Laihdutin 15 kiloa painoa ja kivaahan se oli olla taas normaalipainoinen. Sitten muutin eri kaupunkiin ja kaikki muuttui. Koirakin kuoli. Kilot tuli takaisin – tuplana. Nyt on sellainen fiilis, että en ikinä enää halua kokeilla samaa."
"Olen todella helposti lihovaa tyyppiä ja nyt keski-ikäisenä tuntuu, ettei mitään voi syödä "vapaasti". Nykyään kannan ainakin 25 kiloa ylipainoa. Aloin lihoa 35-vuotiaana. Sitä ennen sain pidettyä itseni normaalipainoisena suorastaan pakonomaisella liikkumisella ja syömisieni jatkuvalla tarkkailulla. Tätä jatkui murrosiästä saakka, koska minua haukuttiin yläasteella lihavaksi leveitten hartioitten ja leveän lantioni takia. Pudotin 25–27-vuotiaana painoani toistakymmentä kiloa huippu-urheilijan kunto-ohjelmaa ja toimistotyöntekijälle paremmin sopivaa ruokavaliota yhdistelemällä. Katastrofihan siitä seurasi: marssimurtumia, vitamiinien sekä hiven- ja kivennäisaineiden puutoksia... Painoni pysyi silti normaalilukemissa – ja ilmeisesti vain ja ainoastaan siten. Olenko siis epäonnistunut surkeasti, koska en enää keski-iässä jaksa, viitsi, enkä jouda liikkumaan 4–5 tuntia päivässä, enkä jaksa enää kuunnella vatsan murinaa ja sietää jatkuvaa nälkää."
"Olin pitkään utelias karppauksen suhteen ja päätin itsekin kokeilla, mistä ihmiset vouhkaavat. Ostin jonkun karppaajan keittokirjankin ja tein joka päivälle ruokasuunnitelmat etukäteen seuraavaksi kahdeksi viikoksi. No, maltoin karpata 12 päivää – sitten riitti. Olo oli kyllä kevyempi, mutta paino ei pudonnut, vaan sitä tuli kilo lisää! Ajattelin, että olkoot. Lisäksi hengitykseni alkoi ruokavalion myötä haista oudolta, enkä tiedä mitään niin kamalaa kuin pahanhajuinen hengitys, varsinkaan jos se on oma… Nykyään pyrin noudattamaan vähähiilihydraattista linjaa välttelemällä turhia sokereita, mutta millekään äärimmäiselle ruokavaliolinjalle en aio enää lähteä, ellei olisi esimerkiksi terveyden kannalta ihan pakko."
"Huomasin vuoden alussa, kun aloin taas päivittämään blogiani, että olen tammikuu-kuntoilija. Olin aloittanut kirjoittamaan viime vuoden tammikuussa blogia kuntoilusta ja elämänmuutoksestani. Liityin Keventäjiin ja tarkoituksena oli laihtua, muuttaa ruokavaliotani...Tänä tammikuussa, uuden vuoden jälkeen, päätin taas aloittaa kirjoittamaan blogiin merkintöjä. Muistelin, että olin lopettanut sen päivittämisen joskus syksyllä ja silloin kuntoilukin oli jäänyt retuperälle, mutta tosiasiassa viimeinen merkintä oli tehty helmikuussa.
Otin myös muuten tuolloin sellaiset "ennen"-kuvat itsestäni. Tarkoituksena oli ottaa kuntoilun jälkeen sitten ne "jälkeen"-kuvat. Nooooh, ajattelin käyttää niitä samoja nyt, mutta ensin pitää laihtua takaisin tuohon "ennen"-kuntoon!"
Toinen lapanen jäi
"Olen aina ihastellut isoäitini neulomia lapasia, sukkia, kaulahuiveja ja pipoja. Koulussa en ollut käsitöissä kovin haka, sillä käämini paloivat aina jossain nypertämisen vaiheessa, missä olisin toivonut työn olevan jo valmis. Ei ainakaan neuloessa lopputuloksesta mitään kovin tyylikästä tullut. Kerran päätin, että kyllä se taito nyt on mahdollista oppia aikuisenakin ja pyysin isoäitiäni opettamaan minut alkuun. Homma alkoikin lupaavasti; vaaleanpunaisesta ja valkoisesta langasta alkoi muodostua ihka oikea lapanen. Peukalo ja lapasen kärki olivat tietysti kaikista vaikeimmat tehdä, tarkalla ohjeistuksella selvisin niistä jotenkuten. Tykkäsin kyllä neulomisesta ja aloitin toistakin lapasta. Kunnes pääsin peukalon kohdalle, enkä enää muistanut, miten urakkaa piti jatkaa. Päätin siis pitää pienen luovan tauon… ja sillä tauolla ollaan edelleen, jo kolmatta vuotta. Ehkä kokeilen uudestaan vaikka joskus äitiyslomalla tai eläkkeellä, tai aloitan seuraavan kerran jostain helpommasta, kuten kaulahuivista!"
Yllättävän rankkaa tottumattomalle...
Toinen suosittu uudenvuodenlupaus liittyy urheiluharrastuksessa petraamiseen. Sekään ei ole helppoa vastausten perusteella – ainakaan, jos lähtökuntonsa arvioi väärin.
"Jossain vaiheessa ystäväpiirissäni oli suosiossa aloittaa erilaisia särmään lihaskuntoon tähtääviä tehospurtteja henkeen "sata punnerrusta". Päätin, että onnettomat käsivarsilihakseni saisivat vihdoin kyytiä ja aloittaisin myös tällaisen. Netistä löytyvät ohjelma vaikutti helpolta – ja miehenikin innostui siitä. Joka päivä pitäisi tehdä tietty määrä punnerruksia, eikä määrä tuntunut alkuun vaikealta. Intoa täynnä ryhdyimme mieheni kanssa tuumasta toimeen. Mieheni hoiti ensin oman osuutensa, jonka jälkeen oli minun aikani tehdä päivittäinen annokseni niin kutsuttuja miestenpunnerruksia. Tein yhden. Ja siihen se kuurini sitten loppui. Tämän yhden punnerruksen jälkeen päätin, että sadan punnerruksen tai ihan-minkä-tahansa spurtit eivät ole minua varten. Tajusin myös, että olemattoman lihaskunnon kartuttaminen kannattaa aloittaa alkutekijöistä..."
"Aloitin hyvän ystäväni kanssa irlantilaisen tanssin. Olimme pitkään halunnut kokeilla sitä – näyttihän se melko vekkulilta puuhalta! Päätimme alkaa harrastuksemme kesäisellä intensiivikurssilla: irlantilaista tanssia kuukauden ajan neljä kertaa viikossa. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni hyvin, mutta kolmannella viikolla kummankin meistä polvet ja nilkat alkoivat reistailla. Lopulta jouduimme jättämään tunteja väliin, enkä muista, että menimmekö viimeisellä viikolla ollenkaan paikalle tanssiopistollemme. Sen jälkeen irlantilaisen tanssin saloja on tullut esiteltyä lähinnä muutama alkoholiannos nauttineena ystävilleen, mutta pitkäjänteistä harrastusta siitä ei ole ikinä saatu. Se on yllättävän rankkaa tottumattomalle!"
Siivoustaidot hukassa
"En osaa siivota kunnolla. Pienestä pitäen aina, kun äiti on käskenyt siivota, päätän tehdä sen sillä kertaa kunnolla. Aloitan siitä, että tyhjennän kaikki mahdolliset laatikot lattialle ja käyn läpi niiden sisällön ja heitän turhat pois. Ja koska olen hamstraaja, laatikkoni ovat täynnä kaikkea sälää. Yleensä mooooooonen tunnin jälkeen, kun lattiat ovat peitettynä tavaroista, en enää jaksa ja heitän kaikki takaisin samoille paikoille ja huone on sotkuisempi kuin aloitin."
"Epäonnistujien äiti"
"Aloitan aina innokkaana uuden käsityön, mutta vain harvoin saan projektini päätökseen. Siksi lankakoppani muistuttaakin ikävästi kaikista, pienistä epäonnistumisista, kun kesken jääneet joululahjat ja pääsiäiskoristeet ovat näkyvillä jatkuvasti.
Olen myös miljoona kertaa luvannut, että aloitan liikkumisen ja pyrin liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa. Eipäs onnistu – olen jopa tehnyt muutaman työkaverini kanssa sopimuksen, että jos kolme liikuntakertaa ei tule täyteen, on minun maksettava 5 euroa viikossa yhteiseen kassaan. Olen siihen velkaa jo huomattavan summan rahaa, mutta takapuoli ei irtoa sohvan ja sipsikulhon ääreltä iltaisin, vaikka kuinka yritän.
Ja päätin opetella leipomaan Täydellisen Kakun, koska olen todella huono leipomaan. Huolella ja vaivalla tein hienoakin hienomman suklaakakun, jonka vein parvekkeelle jäähtymään. Kun tulin katsomaan tuotostani, se oli räjähtänyt ja tummaa taikinalaavaa oli levinnyt ympäri parvekkeen lattiaa kakun sisältä. Ai että."
Testaa: Millaisen elämänmuutoksen tarvitset?
AVA
Kuvat: Shutterstock
Lähde: AVAn kysely tammikuu 2013