Taidemaalari Soile Yli-Mäyry on työskennellyt taiteilijana yli kolmekymmentä vuotta. Hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty noin 250 kaikkiaan 25 eri maassa. Maailman maine ei ole syntynyt helpolla: Yli-Mäyry on tehnyt mielettömästi töitä, mennyt myrskyä ja tuulta päin sekä pysynyt aina töidensä takana.
– Minulla on aina ollut lapsenomainen luottamus itseäni kohtaan myös vaikeina aikoina. Lisäksi on ollut myös hyvää tuuria ja olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Soile Yli-Mäyry kertoo.
Kansainvälisen menestyksen syitä voi hakea myös taiteilijan teemoista: globaali yksinäisyys koskettaa missä päin maailmaa tahansa. Yli-Mäyryn töiden pääteemana on ihmisyys ja ihmisen vieraantuminen luonnosta urbaanissa maailmassa. Ihmisen ja luonnon suhteen kuvaaminen syntyi kasvuprosessin tuloksena.
– Ihmisen tekemässä maailmassa luonto on aina ollut olemassa. Kun ihminen ottaa luontoa haltuunsa ja rakentaa asfalttiviidakoita, ihminen on se, joka särkyy ensin, Yli-Mäyry toteaa.
Taiteilija hyödyntää työskentelyssään palettiveistä. Hän käyttää väriä kolmella eri tavalla: ohuena kerroksena, paksuina viiltoina ja raaputtamalla maalattuja pintoja, jolloin teos saa kolmiulotteisen vaikutelman.
Umpikujassa kymmenen vuotta
Yli-Mäyry kävi Vapaan taidekoulun vuosina 1971–1972. Vuonna 1972–1975 hän opiskeli Stuttgartin taideakatemiassa. Sen jälkeen näyttelyitä on pidetty muun muassa Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa. Maailmanmaineen alkupiste sijaitsee Göteborgissa, mutta ennen maailmanmainetta vuorossa oli pysähdys.
– Jäin teosteni kanssa yksin 80-luvulla, ja umpikujaa kesti kymmenen vuotta. Uskoin, että on olemassa voimavirta, joka ylittää sovinnaiset käsitykset siitä, mistä kuuluisi pitää ja mistä ei.
Umpikujalla Yli-Mäyry tarkoittaa taiteellista tukosta. Sen avaamiseksi taiteilija lähti opiskelemaan valtiotieteitä ja valmistui myöhemmin valtiotieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Eräs valmistujaisjuhlissa ollut toimittaja totesi, että liika opiskelu voisi tappaa luovuuden.
– Totesin vaan, että jos se luovuus on niin heikkoa, että opiskelu pystyy sen tappamaan, niin sitten tappaa, Yli-Mäyry muistelee.
Japanista Kiinaan
Luovuus ei kuitenkaan kuollut. Yli-Mäyry lähti taiteilijana omille teilleen ja uskoi itseensä. Göteborgissa pienessä tilassa pidetyssä näyttelyssä kävi japanilaisia vieraita, ja pian Yli-Mäyry oli Japanissa. Tokiossa pidetyssä näyttelyssä taas shanghailainen ihastui Yli-Mäyryn taiteeseen, ja pian taiteilijaa vietiin Kiinaan.
– Tällä tavalla se lähti purkautumaan, kun työt olivat kolahtaneet ihmisiin. Olen tehnyt mielettömästi töitä ja mennyt myrskyä ja tuulta päin sekä pysynyt aina töideni takana.
Tämän vuoden marraskuussa Japanissa nähdään Yli-Mäyryn 27:s taidenäyttely. Yli-Mäyryllä on Suomessa kaksi hankkimaansa näyttelytilaa. 1993 rakennettu Taidehalli synnyinkylässä Kuortaneen Mäyryssä, jossa avautuu 17. näyttelykesä 31.5. ja päättyy 23.8. Orimattilassa sijaitseva Soile Yli-Mäyryn Taidelinnssa on pysyvä takautuva näyttely, joka on avoinna sunnuntaisin ympäri vuoden.