Nykyään hyvin arvostetun taidemaalarin uran alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Aikaansa edellä oleva Helene Schjerfbeck kärsi vähäisen arvostuksen lisäksi köyhyydestä ja sairaudesta. Uransa loppupuolella hänestä tuli kuuluisa, puhumattakaan hänen kuolemansa jälkeisestä ajasta. Taideasiantuntijan mukaan Schjerfbeckin elämää muistellaan nykyään valoisampana kuin ennen.
Vuonna 1862 syntynyt Helene Schjerfbeck on yksi Suomen arvostetuimmista taidemaalareista. Hänen tuotteliasta uraansa varjostivat kaatumisesta seurannut lonkkavika sekä aikalaisten kriittinen suhtautuminen hänen teoksiaan kohtaan.
Taidemuseo Villa Gyllenbergin pääoppaan Sue Cedercreutz-Suhosen mukaan kuva vaikeissa oloissa eläneestä taiteilijasta on muuttunut vuosien mittaan valoisammaksi.
– Usein unohdetaan, että siihen aikaan oli huonot olot. Schjerfbeck eli ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan sekä toisen maailmasodan. Ne olivat ankeita aikoja, Cedercreutz-Suhonen toteaa.
Schjerfbeck asui äitinsä kanssa Hyvinkäällä vuodesta 1902 vuoteen 1923, jolloin äiti kuoli. Hän asui Hyvinkäällä vielä kaksi vuotta, mutta muutti sitten Tammisaareen. Äiti ei antanut tarpeeksi arvoa tyttärensä taiteelliselle uralle. Hän ei suostunut hankkimaan kotiapulaista vaan halusi, että Helene osallistuu kotitöihin.
– Siitä huolimatta Helene Schjerfbeck maalasi ahkerasti. Hän oli hyvin lahjakas, ja maalaamisen vietti oli vahva.
Kuuluisaksi eläessään
Schjerfbeck aloitti taideopinnot nuorena ja keräsi maalauskokemuksia myös Ranskassa 1880-luvulla. Hänen taulunsa olivat kolme kertaa esillä arvostetussa Pariisin Salongin vuotuisessa näyttelyssä. Silti Schjerfbeckin taidetta ruvettiin arvostamaan vasta, kun hän oli yli 50-vuotias.
