Nykyään hyvin arvostetun taidemaalarin uran alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Aikaansa edellä oleva Helene Schjerfbeck kärsi vähäisen arvostuksen lisäksi köyhyydestä ja sairaudesta. Uransa loppupuolella hänestä tuli kuuluisa, puhumattakaan hänen kuolemansa jälkeisestä ajasta. Taideasiantuntijan mukaan Schjerfbeckin elämää muistellaan nykyään valoisampana kuin ennen.
Vuonna 1862 syntynyt Helene Schjerfbeck on yksi Suomen arvostetuimmista taidemaalareista. Hänen tuotteliasta uraansa varjostivat kaatumisesta seurannut lonkkavika sekä aikalaisten kriittinen suhtautuminen hänen teoksiaan kohtaan.
Taidemuseo Villa Gyllenbergin pääoppaan Sue Cedercreutz-Suhosen mukaan kuva vaikeissa oloissa eläneestä taiteilijasta on muuttunut vuosien mittaan valoisammaksi.
– Usein unohdetaan, että siihen aikaan oli huonot olot. Schjerfbeck eli ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan sekä toisen maailmasodan. Ne olivat ankeita aikoja, Cedercreutz-Suhonen toteaa.
Schjerfbeck asui äitinsä kanssa Hyvinkäällä vuodesta 1902 vuoteen 1923, jolloin äiti kuoli. Hän asui Hyvinkäällä vielä kaksi vuotta, mutta muutti sitten Tammisaareen. Äiti ei antanut tarpeeksi arvoa tyttärensä taiteelliselle uralle. Hän ei suostunut hankkimaan kotiapulaista vaan halusi, että Helene osallistuu kotitöihin.
– Siitä huolimatta Helene Schjerfbeck maalasi ahkerasti. Hän oli hyvin lahjakas, ja maalaamisen vietti oli vahva.
Kuuluisaksi eläessään
Schjerfbeck aloitti taideopinnot nuorena ja keräsi maalauskokemuksia myös Ranskassa 1880-luvulla. Hänen taulunsa olivat kolme kertaa esillä arvostetussa Pariisin Salongin vuotuisessa näyttelyssä. Silti Schjerfbeckin taidetta ruvettiin arvostamaan vasta, kun hän oli yli 50-vuotias.
Vuonna 1913 Schjerfbeck tapasi taidekauppias Gösta Stenmanin, joka osasi arvostaa tämän töitä. Stenmanin ansiosta erakoituneen taiteilijan töitä nähtiin taas näyttelyissä.
– Schjerfbeck alkoi menestyä. Hän asui Tammisaaressa. Vaikka taulukaupat piti suurimmaksi osaksi hoitua Gösta Stenmanin kautta, Tammisaareen saapui ihmisiä ostaakseen häneltä tauluja. Jotkut onnistuivat aikeissaan, ja joukossa oli huiputtajia, jotka möivät taulut heti edelleen korkeampaan hintaan, Cedercreutz-Suhonen kertoo.
Viimeiset elinvuotensa 1944–46 Schjerfbeck asui Ruotsissa, jossa Stenmanin perhe piti hänestä huolta.
Yli tuhat teosta
Schjerfbeck maalasi elämänsä aikana noin tuhat teosta. Kauniston perhe hankki itselleen aikanaan 35 Schjerfbeckin maalausta. Kun Yrjö Kaunisto kuoli, Nanny Kaunisto lahjoitti kokoelman Valtion taidemuseolle.
Muiden Schjerfbeckin teosten olinpaikkaa on yritetty selvittää, mutta kaikkia maalauksia ei ole paikallistettu.
– Taideteoksia on myös yksityiskodeissa, ja osa on ymmärtämättömien käsissä saattanut tuhoutua, itsekin Schjerfbeckin maalauksen omistava Cedercreutz-Suhonen sanoo.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Schjerfbeckin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi Suomessa järjestetään useita näyttelyitä ja tapahtumia. Villa Gyllenberg sai kunnian järjestää ensimmäisen näyttelyn, joka on auki 20.5. asti.
Schjerfbeckin töitä voi myös ihastella Ateneumissa. Ateneumin 212 teoksen kokoelmassa on maalausten lisäksi piirustuksia sekä luonnoskirjoja. Kesäkuussa aukeaa näyttely, jossa esitellään Schjerfbeckin taidetta laajemmin kuin koskaan ennen. Oma kokoelma saa rinnalleen harvoin nähtyjä teoksia yksityiskokoelmista.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu