Syyttäjä antoi Helsingin hovioikeudessa kyytiä Porvoossa toissa vuonna 3-vuotiaan tyttärensä puukottaneen miehen puolustuksen puheille. Syyttäjän mukaan mies näki aina vian muissa ihmisissä, ja kertoi esimerkiksi katuvansa vain sitä, että vei lapsen Karibialle.
– Hyvin outoa ihmiseltä, joka on tappanut oman lapsensa, syyttäjä totesi oikeudessa.
Oikeudessa esitettiin eilen torstaina loppulausunnot Porvoon lapsimurhaksi kutsutussa tapauksessa, jossa Nicolas Cherchel puukotti 3-vuotiaan tyttärensä kuoliaaksi leikkipuistossa tytön äidin nähden.
Cherchel tuomittiin käräjäoikeudessa murhasta, mutta hän vaatii rikosnimikkeen lieventämistä tapoksi.
"Ei häpeä tai ota mitään vastuuta"
Syyttäjän mukaan mies ei sen enempää välittänyt oikeuden päätöksistä tai äidin kannoista – vain hänen oma mielipiteensä määräsi, miten asioiden pitäisi olla.
– Se on hänen egostaan kiinni, syyttäjä totesi.
Jos mies ei voi päättää kaikista lapsen asioista, ei sitä voi tehdä äitikään. Jos hänen tahtoaan vastustetaan, ei hän voi sitä sietää, syyttäjä kuvaili käsitystään miehen ajatusmalleista.
– Kun kaikki meni vastoin hänen tahtoaan, hän alkoi toteuttaa uhkauksiaan. Surmaaminen oli hänelle varteenotettava vaihtoehto.
– Hän ei häpeä tai ota mitään vastuuta omista tekemisistään, syyttäjä sanoi.
Syyttäjä kuvaili väitteitä vastenmielisiksi
Puolustus katsoi, että miehen aiemmat tekemiset, muun muassa tappouhkaukset, eivät liity käsiteltävänä olevaan henkirikokseen. Tällä perusteella puolustus katsoo, että kyseessä oli tappo, ei suunnitelmallinen murha. Syyttäjä on täysin toisilla linjoilla.
– Minusta on vastenmielistä väittää, että nämä eivät liity toisiinsa, hän toteaa.
Lopulta kokonaisuus päättyikin henkirikokseen, jota syyttäjä kuvailee "järjettömän brutaaliksi". Syyttäjän näkemyksen mukaan mies oli ottanut mukaansa tekovälineen vartavasten väkivallantekoa varten. Teko ei ollut syyttäjän mukaan pikaistuksissa tehty, vaan harkittu rikos.
Mies oli syyttäjän mukaan surmatyössään sitkeä, ja teko keskeytyi vasta poliisin taklattua miehen. Motiiviksi syyttäjä katsoi koston lapsen äidille.
– Ei se lapsi todellisuudessa merkinnyt hänelle yhtään mitään, syyttäjä lausui.