Nordisk Film, 2012. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widecreen 2.35:1. Ääni DD 5.1 (suomi). Kesto 100 min.
Syvälle salattu on hienosti kuvattu jännityselokuva, joka sattuu olemaan kotimainen vaikka yhtäläisyydet japanilaisiin kauhuelokuviin ovat selkeästi läsnä. Krista Kosonen on juristi nimeltä Julia, joka lähtee poikansa Nikon kanssa vanhoihin kotimaisemiin toimimaan luonnonsuojelijoiden puolella kylää uhkaavan tekojärviasiassa. Jotain hurjaa Julian lapsuudessa on tapahtunut, sillä äiti on ollut vuosikaudet likimain katatonisessa tilassa.
Kylällä tavatut ihmiset ovat myös sopivan outoja lisätäkseen Julian elämään jännitystä. Julia ja Niko asettuvat asumaan vanhaan kyläkouluun, jossa hänen äitinsä on aikoinaan ollut opettajana ja isä talonmiehenä. Ränsistyneen koulun viimeinen opettaja ja vuokraaja Elias (Peter Franzén) on hieman epäilyttävä ja kun öisin alkaa tapahtua kummia, on Julia helisemässä. Hän kuitenkin yrittää pitää homman kurissa Nikon takia. Poika kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei häntä kiinnostaisi olla äidin mukana. Varsinkin kun hänen koiransa Osku katoaa ja löytyy hukkuneena läheisestä rannasta.
Lisämausteen tuo vanhan salaisuutensa mukanaan kotipitäjään tuova Julian isä, jota näyttelee Kai Lehtinen. Vanha uskomus ”järven hengestä” ajaa Julian lopulta hulluuden rajoille ja hieman ylikin.
Pekka Lehtosaaren, Joona Tenan ja Mikko Tenhusen käsikirjoitus on ihan toimiva, vaikka osa juonenkäänteistä on kovin irrallista eikä kaikkia lankoja vaivauduta solmimaan. Sen enempää loppukohtausta pilaamatta voi sanoa, että tämän loppuratkaisun sijaan olisi voinut jysäyttää kunnon pommin ja pistää lopussa tilanteen ihan päälaelleen yhdellä silmänvinkkauksella tai sopivalla hymyllä. Siksi helppo tuo loppuratkaisu kuitenkin on. Leffan kuvaus ja leikkaus ovat onnistuneita, siitä kehut tekijöille. Yölliset jännityskohtaukset vanhassa koulussa ovat välillä todella kuumottavia.