Syöpä järkyttää kehon lisäksi mieltä. Sairastuneen riski masentua tai tehdä itsemurha ovat muuta väestöä korkeammat. Jos pelon käsittelyyn ei saa tietoa ja tukea, se voi jäädä jäytämään sisälle, vaikka itse taudista paranisi.
– Tyypillisin reaktio syöpädiagnoosiin on sokki. Usein järkytys menee ensin kehoon: sydän hakkaa ja tulee kauhun tunne. Hetken päästä pelko muuttuu mielessä muotoon ”apua, minä kuolen”. Koska asiaa ei ole ehtinyt yhtään jäsennellä, uhka tuntuu hyvin akuutilta. Ihminen ajattelee, että se tapahtuu juuri nyt, psykiatrian erikoislääkäri Irja Idman sanoo.
Lokakuussa eläkkeelle jäänyt Idman toimi parikymmentä vuotta vastuulääkärinä HYKSin Syöpäkeskuksen psykososiaalisen tuen yksikössä. Hän tietää, että ihmisten yksilöllisyydestä huolimatta monien sairastuneiden reaktiot noudattelevat tyypillisiä kriisireaktion vaiheita.
– Alun tunnekuohun vallassa ihminen ei yleensä pysty ajattelemaan selvästi. Useimmat kertovat olleensa kuin sumussa. He ovat kyllä toimineet ihan rationaalisesti – kulkeneet paikasta A paikkaan B –, mutta jälkeenpäin heillä ei oikein ole siitä muistikuvaa.
Ensijärkytyksen jälkeen tulee epäusko. Ei voi olla totta.
– Sitten mielessä alkaa pyöriä vihan ja syyllisyyden kaltaisia eriytyneempiä, hyvin voimakkaita tunteita. Tässä vaiheessa lääkärin pitäisi kysyä potilaan peloista ja antaa rauhallisesti tietoa siitä, mitä todennäköisesti tapahtuu tai ei tapahdu ja millaisia tutkimuksia tehdään. Lisäksi tulisi hahmotella tutkimusprosessin etenemisen aikataulua. Tämä kaikki luo struktuuria, jonka turvassa potilas pystyy pikkuhiljaa vastaanottamaan tietoa.
Kehon ”pettäminen” pelottaa
Koska syöpää sairastetaan jopa vuosikausia, se voi kuormittaa psyykkisesti pitkään ensimmäisten kriisireaktioiden jälkeenkin.
