Borrelia-bakteeria testataan vasta-ainetesteillä. Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa testien kirjo on laajempi kuin Suomessa, joten potilaat saattavat hakea apua sairauteensa ulkomailta.
Jos haluaa testata, sairastaako borrelioosia, voi tehdä yksityisesti 100–150 euroa maksavat testit. Niihin ei tarvitse lähetettä.
– Suomessa tehtävä testi on vasta-ainetesti. Vasta-ainetestejä käytetään muun muassa siksi, että ne ovat edullisia ja helppokäyttöisiä, sanoo terveystieteen tohtori ja tutkija Soile Juvonen.
Vasta-ainereaktioon perustuvat menetelmät eivät kuitenkaan ole osoittautuneet borrelioosin diagnostiikassa kovinkaan luotettaviksi. Siihen on useita syitä.
Borrelia-bakteeri hakeutuu nopeasti jo varhaisvaiheessa sellaisiin paikkoihin, joissa sen kontakti immuunijärjestelmään on vähäistä, ja näin ollen myös vasta-ainereaktio on heikko. Borrelia-bakteerin on myös havaittu muuntuvan sellaisiin muotoihin, joissa immuunijärjestelmä ei tunnista sitä.
Vasta-ainetestit eivät ole herkkiä toteamaan erilaisia borreliabakteerin alalajeja, joten vääriä negatiivisia tuloksia voi esiintyä.
– Negatiivinen vasta-ainetulos voi johtua myös siitä, että henkilön vasta-aineiden tuotanto on heikentynyt jonkin muun perustaudin, kroonisen infektion tai lääkityksen vuoksi, Juvonen selvittää.
Eri laboratorioista saadut vasta-ainemääritykset saattavat poiketa toisistaan hyvin paljon, sillä testit eivät ole standardoituja. Lisäksi laboratoriot määrittelevät itse mikä on diagnostisesti merkitsevä vasta-ainepitoisuuden nousu.
Vasta-ainetestien epäluotettavuudesta on ilmestynyt vuosien aikana kymmeniä julkaisuja. Testejä tulisikin pitää ainoastaan muita diagnostisia menetelmiä täydentävänä eikä pääasiallisena diagnostisena menetelmänä.
Testeihin ulkomaille
Bakteerin aiheuttaman infektion vaarallisuus, testien luotettavuus, taudin kroonistuminen ja hoidon valitseminen riippuvat Juvosen mukaan siitä, kenen kanssa aiheesta puhuu. Aiheeseen vihkiytyneet tutkijat ja lääkärit ovat jakautuneet näkemyksissään kahteen leiriin.
– Siihen on monia syitä, kuten esimerkiksi taloudelliset intressit, diagnostiikkaan ja testien luotettavuuteen liittyvät ongelmat, taudin monimuotoisuus sekä pitkien hoitojen kalleus, Juvonen luettelee.
Tästä syystä potilaiden on vaikea saada syynmukaista diagnoosia ja hoitoja. Jotkut sairastuneet hoidattavatkin itse itseään lääke- tai lääkkeettömillä hoidoilla ja hakeutuvat Keski-Euroopan Borrelioosiklinikoille.
– Suomesta on lähtenyt monia Borrelioosiin sairastuneita laboratoriotesteihin tai hoitoon ulkomaille. He ovat menneet Saksaan, Puolaan, Yhdysvaltoihin, Venäjälle tai Norjaan. Saksaan todennäköisesti eniten, Juvonen kertoo.
Kokemukset positiivisia
Borrelioosijärjestön jäsensivuilla muutamat henkilöt kertovat kokemuksistaan Saksan Borrelioosiklinikalta Augsburgista. Kokemukset olivat olleet positiivisia, ja suurin osa kirjoittajista oli kyennyt palaamaan työelämään.
Osalla sairastuneista Suomessa tehdyt borreliatestit ovat olleet negatiiviset tai raja-arvoiset. Kun heidät on testattu uudelleen – joskus jopa useammassa toisessa EU-maassa tai Yhdysvalloissa – testit ovat monissa tapauksissa olleet positiiviset.
On myös joitakin Parkinson tapauksia, joissa Suomessa negatiivisen borreliatestin saaneet ovat lähettäneet verinäytteensä Saksaan lisätutkimuksiin. Eräs neurologisia oireita sairastanut henkilö sai Suomessa negatiiviset testitulokset, mutta Saksassa kaksi testiä vahvisti borrelia-bakteerin aiheuttaman infektion.
– Ulkomailla suoritettuja testituloksia ei ole kuitenkaan aina otettu Suomessa vakavissaan, eivätkä sairastuneet ole saaneet hoitoa. Siinä yksi syy siihen miksi osa sairastuneista joutuu hakemaan hoitoa muualta kuin Suomesta, Juvonen toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com