Borrelia-bakteeria testataan vasta-ainetesteillä. Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa testien kirjo on laajempi kuin Suomessa, joten potilaat saattavat hakea apua sairauteensa ulkomailta.
Jos haluaa testata, sairastaako borrelioosia, voi tehdä yksityisesti 100–150 euroa maksavat testit. Niihin ei tarvitse lähetettä.
– Suomessa tehtävä testi on vasta-ainetesti. Vasta-ainetestejä käytetään muun muassa siksi, että ne ovat edullisia ja helppokäyttöisiä, sanoo terveystieteen tohtori ja tutkija Soile Juvonen.
Vasta-ainereaktioon perustuvat menetelmät eivät kuitenkaan ole osoittautuneet borrelioosin diagnostiikassa kovinkaan luotettaviksi. Siihen on useita syitä.
Borrelia-bakteeri hakeutuu nopeasti jo varhaisvaiheessa sellaisiin paikkoihin, joissa sen kontakti immuunijärjestelmään on vähäistä, ja näin ollen myös vasta-ainereaktio on heikko. Borrelia-bakteerin on myös havaittu muuntuvan sellaisiin muotoihin, joissa immuunijärjestelmä ei tunnista sitä.
Vasta-ainetestit eivät ole herkkiä toteamaan erilaisia borreliabakteerin alalajeja, joten vääriä negatiivisia tuloksia voi esiintyä.
– Negatiivinen vasta-ainetulos voi johtua myös siitä, että henkilön vasta-aineiden tuotanto on heikentynyt jonkin muun perustaudin, kroonisen infektion tai lääkityksen vuoksi, Juvonen selvittää.
Eri laboratorioista saadut vasta-ainemääritykset saattavat poiketa toisistaan hyvin paljon, sillä testit eivät ole standardoituja. Lisäksi laboratoriot määrittelevät itse mikä on diagnostisesti merkitsevä vasta-ainepitoisuuden nousu.
Vasta-ainetestien epäluotettavuudesta on ilmestynyt vuosien aikana kymmeniä julkaisuja. Testejä tulisikin pitää ainoastaan muita diagnostisia menetelmiä täydentävänä eikä pääasiallisena diagnostisena menetelmänä.
