Lahjoitetuista munasoluista tai siittiöistä syntyy Suomessa vuosittain noin 700 lasta.
Lahjoitetusta muna- tai siittiösolusta alkunsa saaneella lapsella on täysi-ikäistyttyään oikeus saada tietää sukusolun lahjoittajan henkilöllisyys.
Asian määrää Suomen hedelmöityshoitolaki, joka astui voimaan vuonna 2007. Ennen lakia solujen lahjoittajat saivat päättää itse, saisiko heidän henkilöllisyyttään kertoa lahjasolusta syntyneelle, 18 vuotta täyttäneelle lapselle.
Vuonna 2026 täysi-ikäistyvät ensimmäiset lahjasolulapset sitten hedelmöityshoitolain voimaan astumisen.
Tämä tarkoittaa, että useat sukusolujaan noin 18 vuotta sitten lahjoittaneet saattavat saada yhteydenoton nuorelta, joka on kiinnostunut geneettisestä taustastaan.
– Ennen sukusolujen luovuttamista lahjoittajat ovat käyneet läpi psykologisen selvityksen, jossa on käyty läpi juuri ajatusta siitä, että jonain päivänä joku saattaa ottaa yhteyttä ja olla kiinnostunut luovuttajan perimästä, psykoterapeutti Tiina Ahonen Felicitas Mehiläisestä kertoo Huomenta Suomen haastattelussa.
Ahosen mukaan kaikki lahjasolulapset eivät ole yhtä kiinnostuneita geeniperimästään, mutta joitakin yhteydenottoja voi olla odotettavissa tulevana vuonna.
– Laki antaa lapselle oikeuden tietää juuristaan, mutta ei velvoita lahjoittajaa mitenkään lapsen suhteen.