Lahjoitetuista munasoluista tai siittiöistä syntyy Suomessa vuosittain noin 700 lasta.
Lahjoitetusta muna- tai siittiösolusta alkunsa saaneella lapsella on täysi-ikäistyttyään oikeus saada tietää sukusolun lahjoittajan henkilöllisyys.
Asian määrää Suomen hedelmöityshoitolaki, joka astui voimaan vuonna 2007. Ennen lakia solujen lahjoittajat saivat päättää itse, saisiko heidän henkilöllisyyttään kertoa lahjasolusta syntyneelle, 18 vuotta täyttäneelle lapselle.
Vuonna 2026 täysi-ikäistyvät ensimmäiset lahjasolulapset sitten hedelmöityshoitolain voimaan astumisen.
Tämä tarkoittaa, että useat sukusolujaan noin 18 vuotta sitten lahjoittaneet saattavat saada yhteydenoton nuorelta, joka on kiinnostunut geneettisestä taustastaan.
– Ennen sukusolujen luovuttamista lahjoittajat ovat käyneet läpi psykologisen selvityksen, jossa on käyty läpi juuri ajatusta siitä, että jonain päivänä joku saattaa ottaa yhteyttä ja olla kiinnostunut luovuttajan perimästä, psykoterapeutti Tiina Ahonen Felicitas Mehiläisestä kertoo Huomenta Suomen haastattelussa.
Ahosen mukaan kaikki lahjasolulapset eivät ole yhtä kiinnostuneita geeniperimästään, mutta joitakin yhteydenottoja voi olla odotettavissa tulevana vuonna.
– Laki antaa lapselle oikeuden tietää juuristaan, mutta ei velvoita lahjoittajaa mitenkään lapsen suhteen.
Toisin sanoen sukusolujen luovuttajilla ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia niitä lapsia koskien, jotka ovat saaneet alkunsa lahjoittajan sukusoluista.
Lue myös: Lisäaikaa lapsihaaveille? Yksi keino erityisen suosittu suomalaismiesten keskuudessa
Jemina sai tietää synnyintarinansa vasta 18-vuotiaana, tämä on suositus
Jemina Wistrand, 19, ihmetteli jo lapsena, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan.
Kesäkuussa 2024 puhelu äidin kanssa sai palaset loksahtamaan paikoilleen, kun äiti kertoi Jeminan saaneen alkunsa lahjamunasolusta.
– Mietin, että minulle oli valehdeltu koko elämäni. Pian kuitenkin ajattelin, että äidillä ja isällä oli varmasti hyvät syyt olla kertomatta asiaa minulle aiemmin.
Lue Jeminan koko tarina: Jo pikkutyttönä Jemina pohti, miksi ei näyttänyt vanhemmiltaan – yksi puhelu paljasti 18 vuoden salaisuuden
Toisin kuin Jeminan vanhemmat päätyivät tekemään, suositellaan lahjasolusta alkunsa saaneelle lapselle kertomista tämän juurista jo vauvasta saakka.
– Kun asiasta kertoo lapselle pienestä saakka, tulee siitä osa omaa tarinaa ja identiteettiä. Ajatuksena on, ettei lapsi muista elämästään sitä hetkeä, kun "sai tietää", vaan hän on tiennyt asian aina, Ahonen kertoo.
– Jo vauvalle voi lukea lahjasolusta iltasatua. Näin vanhemmat voivat opetella sanoja suuhunsa.
Kun lapsi tietää juuristaan pienestä saakka, lahjasolusta tulee osa perheen tarinaa, eikä asiassa ole mitään kummallista tai hävettävää.
– Tieto poistaa mahdollisen ikävän kokemuksen siitä, että jotain lasta koskevaa on jätetty kertomatta. Lapsi voi olla kiinnostunut selvittämään luovuttajan henkilöllisyyden.
Lue myös: Johanna tiesi jo teininä, ettei saisi lapsia – syynä oireyhtymä, joka löytyy noin 15 suomalaisvauvalta vuosittain
Jopa 40 prosenttia johtaa lapsen syntymään
Lahjamunasoluhoidoista noin 30–40 prosenttia johtaa lapsen syntymään.
Hoidoista valtaosa tehdään edelleen yksityisillä klinikoilla, mutta myös julkisessa terveydenhuollossa tehdään lahjasoluhoitoja.
Riippuen siitä, mikä lapsettomuuden taustalla on, voidaan lahjasoluhoidoissa käyttää joko lahjasiittiöitä, -munasoluja tai -alkioita.
Sukusolujen lahjoittajaksi aikovat käyvät läpi perusteellisen terveystarkastuksen.
– Luovuttajan tulee olla perusterve, eikä lähisuvussa saa olla perinnöllisiä sairauksia. Heidät tutkitaan myös hedelmällisyyden osalta, kertoo synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Liisa Häkkinen Felicitas Mehiläisestä Huomenta Suomessa.
Ennen luovuttamista lahjoittajille tehdään myös infektiokokeet ja kromosomikokeet.
– Kyseessä on aikamoinen prosessi, joten kiitos kaikille lahjoittajille, Häkkinen summaa.
Huomenta Suomi -ohjelman löydät MTV Katsomosta!