Puhelinhaastatteluun vastaa iloinen ääni ehdalla savolaismurteella. Äänestä päätellen puhelimen päässä voisi olla kuka tahansa Itä-Suomessa asuva suomalainen mies, mutta miehen juuret vievät kauas, toiselle puolelle maapalloa Vietnamiin.
28-vuotiaan Kini Len vanhemmat saapuivat Suomeen pakolaisina 80-luvun lopulla. Len vietnamilaiset vanhemmat tapasivat pakolaisleirillä Thaimaassa ja monen mutkan kautta pariskunta sai turvapaikan Suomesta. Perhe asettui Joensuuhun, missä heidän kuopuksensa, Kini Le, on asunut koko elämänsä.
– Siihen aikaan Suomessa eikä varsinkaan Joensuussa ollut paljon ulkomaalaisia. Olin koulussa meidän luokan ainoa ulkomaalaistaustainen. Jopa oman nimen sanominen ääneen jännitti, Le kertoo.
90-luvulla Joensuu oli tunnettu ulkomaalaisvastaisista skinijengiläisistä. Myös Len perheellä on kokemusta heistä.
– Jotkut jengiläiset olivat koputtaneet toisten vietnamislaistuttujemme oveen ja käskeneet muuttaa pois Joensuusta ja ylipäänsä Suomesta. Myös meidän kotimme lähelle seinään oli kirjoitettu spraymaalilla Vietkongit v*****n, Le kertoo.
Le kertoo, että hänen vanhempansa ovat joutuneet kokemaan rasismia enemmän kuin hän itse. He eivät ole aiheesta liiemmin puhuneet lapsilleen. Le itse on kokenut rasismia muun muassa etnisen ulkonäkönsä vuoksi.
– Monilla oli meitä kohtaan paljon ennakkoluuloja. Monet luulivat, ettemme ole rehellistä kansaa ja että elämme Suomessa vain Kelan tuilla.
Vaikka Len lapsuus kuulostaa rasismin värittämältä, mies kertoo kuitenkin viettäneen onnellisen ja melko normaalin lapsuuden. Suurin osa ihmisistä on ollut Len perheelle ystävällisiä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
