Eri puolilla Eurooppaa susien yleisyys vaihtelee rankasti. Monissa maissa metsästäminen on tiukasti kiellettyä, toisissa sudet ovat vain osittain suojeltuja.
Jos huomioidaan maat, joissa susia ylipäätään esiintyy, edustavat Espanja ja Saksa Euroopan ääripäitä. Espanjan 1500-2000 suteen verrattuna Suomen parisataa hukkaa kuulostaa pieneltä määrältä. Saksaan verrattuna Suomessa on kuitenkin moninkertainen määrä susia.
Kantansa kokoon nähden susi aiheuttaa Suomessa kuitenkin todella voimakasäänistä keskustelua.
Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola veikkaa, että kiivas keskustelu johtuu suomalaisen kulttuurimuistin pituudesta. Siitä, kun susi Suomen rajojen sisällä edellisen kerran on purrut ihmistä, on Kojolan mukaan kuitenkin jo noin 130 vuotta.
– Se voi vaikuttaa todella pitkältä ajalta yhtäältä, mutta toisaalta, jos miettii, miten pitkään tällainen kulttuurimuisti ihmisten mielissä vaikuttaa, Kojola pohtii.
Kojola viittaa vuosiin 1879-1981, jolloin 22 lapsen kirjattiin joutuneen suden uhriksi.
– Ne liittyivät karjan metsälaidunnukseen, perinteeseen, joka meiltä on jo jäänyt jo pois. Tilanne on muuttunut myös siltä osin, että meillä on luonnonvaraista ravintoa susille aivan eri tavalla kuin tuohon aikaan.
Karhu johtaa 18-0
Kojola vertaa susia mielellään karhuun. Keskustelu karhukannoista ajautuu harvoin samanlaisille urille kuin keskustelu susista. Vanhemmat ovat peloissaan lasten koulumatkasta ja maanviljelijät eläimistään.