– Evakko kun olen, minun pitäisi kai olla lypsämässä lehmiä Karjalassa pieniviljelijän vaimona, naurahtaa rouva Raini Heino.
Mutta hänestä tulikin Suomen merkittävimmän yksityisen nykytaidekokoelman kerääjä ja taidesäätiön perustaja. Nyt osa tuosta kokoelmasta on viimein yleisön nähtävillä.
Helsinki Art Museumin johtaja Maija Tanninen-Mattila hyrisee tyytyväisyyttään Tennispalatsin suuressa näyttelysalissa.
– Heinojen kokoelma on toki ollut alan piirien salaisuus jo vuosia, mutta sen laajuus paljastui, kun aloimme valmistella näyttelyä.
Riittää useampaankin näyttelyyn
Valitsemisen tuska oli suuri. Heinon tukkukauppiasperheen kokoelmissa on tyrmäävät 1400 teosta, suomalaisen nykytaiteen kaikki huippunimet.
– Tähän näyttelyyn valikoitui 111 teosta, se on 6,5 prosenttia kokoelmasta. Kyllä me saamme nähdä vielä monta näyttelyä, näin toivon, huokaisee Tanninen-Mattila.
– Olemme hyvin kiitollisia luottamuksesta, jota Heinon perhe osoitti museollemme.
Pariskunta Raimo ja Raini Heino teki ensimmäiset hankinnat nuoruudessaan 1950-luvulla, mutta taiteen kerääminen aktivoitui varsinaisesti 1980-luvulla, kun perheen pojat kiinnostuivat vanhempiensa harrastuksesta. Perillinen Rauli Heino opiskeli taiteen tutkijaksi ja nyt hän johtaa 2014 perustettua Heinon taidesäätiötä.
Ei tulisi mieleenkään myydä
– Yksityisen säätiömme tavoite on tukea suomalaista kuvataidetta ja herättää siitä keskustelua. Ja toki säätiö perustettiin kokoelman suojaamiseksi, kertoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Rauli Heino.
Suomessa huudetaan mesenaattien perään, Heinot ovat tehneet monta taiteilijaa onnelliseksi. He ovat olleet merkittävä ostaja, mutta mitään ei ole myyty.
– Ei ole tullut mieleenkään, vastaa rouva Heino epäröimättä. Nykytaiteen myyminen ei ole kovin helppoa. Leikillään olemme ostosten yhteydessä tuumanneet, että ”taas tuli uhrattua taiteen alttarille”. Haluamme tukea taiteilijoita ja olla vähän kuin työnantajia.
Pääkalloja tai kauneutta, kunhan on tunnetta!
Raini Heino esittelee ylpeänä yhtä suosikkiteostaan, se on Henry Wuorila-Stenbergin Job 4. Raamatun hahmo vereslihalla.
– Tuo on rankka, vastapainoksi tarvitaan jotain lievempää. Olisikohan tässä ympärillä mitään. Jaa, näyttää olevan vain pääkalloja, pohtii rouva Heino ympärilleen katsellen.
– Kyllä teos saa olla kauniskin, vaikka tuota sanaahan moni taiteilija karttaa. Mutta tärkeintä, että teos herättää tunteita, hän analysoi.
Näyttely paljastaa, että Heinojen perhe ei todellakaan ole karttanut rohkeaa ja modernia taidetta.
Alussa emme tienneet mitään
– Emmehän me alkuvaiheessa tunteneet taiteilijoita juuri lainkaan. Spontaanisti tein mieheni kanssa valintoja. Onhan tässä silmä vuosien varrella harjaantunut ja pojan opinnoista on ollut paljon apua. Monista taiteilijoista on tullut ystäviämme, kertoo vaatimattoman oloinen rouva Heino.
Säätiötä johtava poika Rauli lupaa, että kokoelmaa esitellään jatkossa vähän useammin. Yksittäisiä teoksia on ollut näyttelyissä ympäri maailmaa.
– Neuvotteluja käydään suomalaisten museoiden kanssa.