Suomalaisyhtiössä työskentelevä ukrainalaiskoodari pakeni 12-vuotiaan veljensä kanssa autolla sodan halki: "Oli tunne, että meitä voidaan ampua koska tahansa"

Pudova teki ensin töitään ProApp-yhtiölle pommitusten keskellä mutta joutui poistumaan usein kotoaan pommisuojaan. Aivan Pudovan naapuritaloon osui pommi.

– Ensin luulin voivani jäädä odottamaan tilanteen selkiytymistä Harkovaan, mutta tilanne paheni ja odottaminen kävi emotionaalisesti mahdottomaksi, Pudova kertoo.

Pudova lähti pakomatkalle pikkuveljensä kanssa henkilöautolla kahdestaan. Normaalisti ajomatka Harkovasta Lviviin kestää henkilöautolla yhden pitkä päivän, mutta sisaruksilla siihen kului viisi päivää viime viikolla.

"Bensiinin loppuminen pelotti"

Venäläisten pommitus tuntui pahenevan heidän takanaan ja saavuttavan heitä koko ajan.

– Tiesulkuja oli paljon ja kaikilla niillä pitkät jonot. Matkalla kuulimme koko ajan uutisia pommituksista paikoista, joissa olimme olleet vain hetkeä aiemmin. Bensiinin loppuminen pelotti koko ajan, ja sama ongelma näytti olevan muillakin tien päällä.

Matkalla Pudova yöpyi veljensä kanssa tuttujen luona, mutta välillä myös tuntemattomien ystävällisten ihmisten kodeissa. Ruokaa heillä oli mukana autossa, ja sitä tarjosivat myös tutut ja tuntemattomat ilmaiseksi.

– Ruokahalua ei juurikaan ollut, koska olin niin stressaantunut. Kun ajoimme Vinnitsan lentokentän ohi, sitä pommitettiin. Koko ajan meillä oli sellainen tunne, että meitä voidaan ampua koska tahansa, Pudova kertoo.

Sisarusten vanhemmat olivat lähteneet lomamatkalle Turkkiin vain päivää ennen Venäjän hyökkäyksen alkamista ja lensivät Turkista Puolaan Krakovaan, missä Anna Pudovakin nyt on veljensä kanssa.

Työ jatkuu Puolasta saadussa asunnossa

Puolalaiset ovat antaneet Pudovien käyttöön asunnon ja huonekalut. Siellä Anna jatkaa nyt työtään suomalaisen ProApp-yhtiön käyttöliittymää suunnitellen.

– Keskittyminen työntekoon auttaa. Elämän pitää jatkua. Olen valtavan ylpeä siitä, miten tavalliset ukrainalaiset miehet ja naiset taistelevat itsenäisyytemme puolesta. Näin Harkovassa, kuinka he aseettomina lauloivat kansallislauluamme ja vastustivat venäläisiä joukkoja.

Pudova suree kuolleita ukrainalaisia, erityisesti Putinin armeijan pommien surmaamia lapsia.

Pudova on äidinkieleltään venäjänkielinen niin kuin enemmistö Harkovassa asuvista.

– Patrioottisuus ei ole kielestä kiinni, hän sanoo.

– Ennen luulimme, että Venäjä on ystävämme, mutta nyt kaikki muut maat ovat ystäviämme paitsi Venäjä. Meillä oli Venäjällä myös ystäviä ja sukulaisia, mutta he eivät ole enää olemassa meille.

Pudova hämmästelee, miten hyväsydämisiä puolalaiset ovat ja miten paljon he ovat auttaneet häntä ja hänen perhettään.

Pudova on osallistunut Puolassa Venäjän-vastaisiin mielenosoituksiin. Pudovalla ja hänen perheellään ei ole nyt pitkän ajan suunnitelmia, koska elämän suunnitteleminen on nyt hyvin vaikeata. Hän ei osaa sanoa haluaako hän tulla Suomeen, jäädä Puolaan vai voiko hän joskus palata Ukrainaan.

Pudovan mies on jäänyt vielä Harkovaan, koska hänen paperinsa ovat saarroksiin jääneessä kylässä, eikä hän pääse niitä sieltä hakemaan.

– Joka kerta, kun saan viestin häneltä, ystäviltä tai sukulaisilta Harkovasta että he ovat elossa, se on aina syy juhlaan.”

Toistaiseksi Pudova tekee graafista suunnittelua Puolassa ProAppille, jonka koko koodaustiimi on ukrainalaisia. Yhtiön toimitusjohtajan Matti Lattun mukaan työt on sodan alkujärkytyksen jälkeen saatu rullaamaan joten kuten.