Nykyään yhä harvempi ikääntynyt on hampaaton.
Hampaattomuus ja samalla hampaiden kokoproteesien tarve on vähentynyt Suomessa jo pitkään.
– Suurin muutos on tapahtunut 2000-luvulla. Ihmiset pitävät hampaistaan nykyään selvästi parempaa huolta, ja esimerkiksi kahdesti päivässä hampaansa harjaavien suomalaisten määrä on kasvanut, myös ikääntyneiden keskuudessa, kertoo Turun yliopiston protetiikan ja purentafysiologian professori Timo Närhi.
Vaikka hampaattomuus vähenee, se ei Närhin mukaan tarkoita sitä, että ihmiset säilyttäisivät kaikki omat hampaansa. Osa niistä ihmisistä, jotka olisivat ennen olleet kokoproteesin käyttäjiä, käyttää nyt osaproteesia.
Närhi arvioi, että osaproteesien käyttäjien määrä ei ole viime vuosina ainakaan laskenut. Osaproteesi tukeutuu omiin hampaisiin ja pysyy siten paremmin paikoillaan kuin kokoproteesi, joka lepää ikenien päällä.
Hampaattomuus on yleisintä yli 75-vuotiaiden joukossa. Hampaiden menettämisen taustalla ovat useimmiten hammas- ja suusairaudet, kuten karies ja parodontiitti.
Viimeisin väestötason tutkimus aiheesta on kymmenen vuoden takaa: silloin tässä ikäryhmässä noin 30 prosenttia miehistä ja noin puolet naisista oli täysin hampaattomia kokoproteesin käyttäjiä, kertoo Närhi.
Tutkimuksen perusteella osaproteesien tarve lisääntyy jo 55 ikävuoden jälkeen. Tuolloin neljänneksellä 55–64-vuotiaista ja jopa 60–70 prosentilla yli 75-vuotiaista suomalaisista oli jonkinlainen osaproteesi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys2011-tutkimukseen osallistui noin 6 000 suomalaista.