Pirkko Nummela ja hänen puolisonsa ovat työskennelleet lähes 10 vuotta Etiopiassa aids-orpojen hyväksi. Pirkko kertoo, miten hän ajautui lähetystyön pariin ja mikä motivoi häntä auttamaan.
Pirkko kiinnostui 14-vuotiaana teinityttönä hengellisistä asioista. Kutsumus hautautui pitkäksi aikaa, kun elämä kuljetti eteenpäin: tuli mies, perheen perustaminen, työ päiväkodin johtajana ja erityisopettajana.
1990-luvun puolivälissä vanha kutsumus alkoi nostaa uudestaan päätään.
− Hakeuduimme mieheni kanssa Suomen lähetysseuraan ja ilmoitimme olevamme valmiit lähtemään minne vain. Etiopia tuli kuvioihin kohtalon sanelemana, Pirkko kertoo.
Etiopiassa toimi tuolloin koulu suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsille. Pirkko ja Matti pakkasivat laukut lyhyellä varoitusajalla. Suomeen jäi pariskunnan poika, joka oli juuri aloittamassa armeijan.
− Emme epäröineet lähdön suhteen lainkaan. Kutsumus ja halu auttaa toivat varmuuden siitä, että olimme menossa oikeaan suuntaan.
