Oletko sinut seksuaalisen suuntautumisesi kanssa? Suomalaiset paljastivat tarinansa Helmelle, lue!
Helmi kysyi lukijoiltaan, ovatko he sinut seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Yli 560 suomalaista kävi kertomassa tarinansa kyselyssä. Vastauksista kävi ilmi, että moni tiesi jo nuorelta iältä alkaen, kumpi sukupuoli viehättää enemmän. Osa vastanneista oli löytänyt todellisen suuntautumisensa vasta aikuisena.
"Olen, ja olen aina ollut hetero"
Vastaajista yli 74 prosenttia oli aina ollut sinut seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Moni oli kokeillut esimerkiksi suudella oman sukupuolensa edustajaa, muttei kokenut saavansa siitä mitään iloa. Vastaajien mukaan omaa suuntautumistaan on turhaa piilotella, ja moni oli sitä mieltä, että ihminen saa rakastaa ketä haluaa.
– Olen ollut sinut sen kanssa että olen mitä olen, vaikka välillä se on ollutkin epäselvää. Kun olin pieni, ihan lapsi, ajattelin että mitä jos olisin lesbo, minkälaista elämäni olisi, miten kertoisin äidilleni ja niin edelleen. Myöhemmin ihastuin tyttöön ja se ei haitannut minua ollenkaan. Joskus 16-vuotiaana en tiennyt pidänkö miehistä ollenkaan. Mutta kun huomasin, että pidän, niin sitten olin että ok, olen sitten bi, mitä sitä sen enempää pohtimaan. Nykyään minulla on avomies, mutta kuulun silti seksuaalivähemmistöön ja se on ärsyttävää jos ihmiset ajattelee "ai olit silloin lesbo tai luulit olevasi mutta nyt olet hetero…" Ei, olen biseksuaali.
– Olen, ja olen aina ollut hetero. Tosin olen muutaman kerran eläessäni kokenut sen että joku lesbo – siis kanssani samaa sukupuolta oleva – on ihastunut minuun. Olen kuitenkin tehnyt selväksi ettei kiinnosta. Olen puhtaasti yksiavioinen ihminen mitä vastakkaiseen sukupuoleenkin tulee. Aviomieheni riittää minulle – ei ole halua eikä tarvetta vieraisiin. Pelkkä ajatuskin inhottaa.
– Tytöt tykkää pojista ja pojat tykkää tytöistä? Kaikkien ei ole pakko, mutta itse en ole koskaan vilkaissut omaan väkeeni "sillä silmällä".
– Olen nelikymppinen nainen ja seurustellut naisystäväni kanssa 15 vuotta, sitä ennen seurustelin ihan ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 8 vuotta. En ole koskaan salaillut suuntautumistani, miksi olisin tehnyt tai tekisin niin? Tietysti ihmisiltä tulee myös paljon negatiivisia kommentteja, mutta turha niistä on välittää.
– Olen nainen ja niin hetero kuin voi olla. Olen aina ollut. Joten todella helppo kysymys. Nuorena tuli joskus tyttöjäkin pussailtua, mutta ei koskaan mitään enempää, eikä kiinnostakaan. Jo pelkkä ajatus, että koskisin toisen naisen rintaa, saati jotain vielä intiimimpää, on kertakaikkisen yhh! Mies sen olla pitää! Minulle. Muut saavat olla myös vapaasti, sitä mitä ovat, eli homokammoinen en ole lainkaan!
– Seksuaalinen suuntautuminen muuttuu pitkin elämää ja mielestäni sitä ei voi määritellä. "Ihminen rakastuu toiseen ihmiseen, ei sukupuoleen" on kantani.
"Voin kiihottua myös naisista"
Vastaajista 17 prosenttia oli sinut seksuaalisuutensa kanssa, mutta aiemmin tilanne oli ollut toinen. Vastanneista moni oli aikuisena uskaltanut syleillä seksuaalisuuttaan vapaasti ja olla sitä, mitä on.
– Minulla on ollut irtosuhteita naisten kanssa, mutta seurustelu toisen naisen kanssa tuntui minusta oudolta. Nykyään kihloissa miehen kanssa ja yksi lapsikin on!
– Pidän itseäni heterona, vaikka huomaan myös seksikkäät naiset. Aiemmin ihmettelin, miksi katson naisiakin. Mutta miehet vetoavat minuun huomattavasti enemmän, en haluaisi edes suudella naista.
– Kiihotun ja haluan olla miesten kanssa, mutta pitkään myös kielsin itseltäni vaihtoehdon olla naisen kanssa. Nyt myönnän että voin kiihottua myös naisista, toisaalta en tiedä haluaisinko olla naisen kanssa vai pitää sen vain fantasiana... On kuitenkin vapauttavaa että uskallan sen myöntää.
– Teininä tuli tunnettua pahaa oloa naisiin kohdistuvista ihastumisista ja fantasioista. Onneksi löysin jostain tieteellisen artikkelin, jossa kerrottiin, ettei seksuaalinen suuntautuminen ole mustavalkeaa vaan pikemminkin jotain heteron, bin ja homon väliltä. Helpotti kummasti tajuta, että olen hetero, joka vain sattuu seksuaalisesti olemaan kiinnostunut naisista. Biksi en itseäni koe, koska ajatus naisen kanssa seurustelemisesta tuntuu minulle vaikealta.
– En ole niinkään nuorena ajatellut seksuaalista suuntautumistani. Ajattelin siis olevani hetero, kuten kaikki muutkin. Asia oli kuitenkin niin että tunsin vetoa myös naisia kohtaan. Ajattelin että se on vain kiintymystä ja lojaaliutta omaa sukupuolta kohtaan, mutta... Nyt kun sitä ajattelee, olin vain sokea enkä halunnut myöntää olevani niinkään erilainen. Tällä hetkellä kuitenkin olen myöntänyt itselleni sekä muille olevani bi.
– Vasta aikuisena tullut sinuiksi asian kanssa. Nuorena ja teininä hetero, nyt aikuisena lesbo. Vapauttavaa olla se mitä on!
"Yritän kestää tätä naisen elämää"
Vastaajista kuusi prosenttia ei tiennyt, mitä ajattelisi seksuaalisesta suuntautumisestaan. Noin kaksi prosenttia ei ollut sinut suuntautumisensa kanssa. Moni vastanneista ei halunnut leimautua erilaiseksi ja osa koki, etteivät erilaisia vähemmistöjä kuvaavat termit ja luokittelut päteneet heihin. Moni tunsi ahdistusta.
– Olen jo toisessa avioliitossa ja minulla on kaksi lasta, nautin naisesta mielettömästi... Mutta nyt viime aikoina olen haaveillut, että saisin ja antaisin suuseksiä miehelle, ja siksi epävarmuus.
– En ole sinut seksuaalisen suuntautumiseni kanssa. Ihmiset eivät ymmärrä, etten tarkoita, että olisin kaikista kiinnostunut. Vanhat ystävät välttelevät ja tunnen oloni uusien ihmisten seurassa syrjityksi. En haluaisi profiloitua "sateenkaari-ihmiseksi".
– Yritän kestää tätä naisen elämää, vaikka pääni sisällä olen ihan muuta. Kunpa voisin syntyä uudelleen ja toteuttaa kaikki ne haaveet, jotka ovat minulle tässä elämässä mahdottomia. Turhautuminen on joskus enemmän kuin jaksaisin kestää.
– Melkein, mutta en ihan. Toisaalta olen alkanut ajatella, että on rikkaus kyetä rakastamaan sukupuolesta riippumatta, mutta silti usein tuntuu että olisi paljon helpompaa olla kiinnostunut joko vain miehistä tai naisista. Tässä lokeroiden maailmassa on vaikeaa elää, jos ei oikein koe kuuluvansa täysin mihinkään lokeroon. Toki moni ulkopuolinen sanoisi että olen bi, mutta jostain syystä sekään määritelmä ei tunnu omalta. Enkö minä saisi vain olla? Olen nuori nainen, joka on hyvin nuoresta asti kokenut naiset miehiä puoleensavetävämpinä. Myöhemmin tähän tuli muutos kun tapasin mieheni. Mutta hän on toisaalta hyvin feminiini mies. Toisaalta minulla on myös suhde naiseen, josta mieheni tietää. En voisi elää yksiavioisesti tukehtumatta henkisesti. Olenko siis moninkertaisesti kieroutunut? Mutta ei rakkautta voi hallita tai sitoa. Vai voiko? Perheestäni vain äiti tietää että en ole hetero, kerroin teini-ikäisenä ensimmäisen tyttöystävän ilmaannuttua. Nykyisin hän uskoo vakaasti, että olen "muuttunut" heteroksi, koska olen miehen kanssa. Naisestani hän ei tiedä mitään. Eli ei, en ole sinut seksuaalisuuteni kanssa, koska perheeni ja jopa joidenkin ystävieni mielestä minun pitäisi tehdä valinta miesten ja naisten välillä ja alkaa elää yksiavioisesti. Mutta onko rakkaus muka valinta kysymys? Tunteiden tukahduttaminen on vain ajanut minut pahimmillaan itsemurhan partaalle, ja mielisairaalassakin on tullut vietettyä tovi.
Erotiikkaa elämään Helmi-kaupasta, tutustu!
MTV3/Helmi
Kuvat: Colourbox