Suomalainen olympiapainija löysi uskonnosta suunnan elämäänsä – ihmiset tulevat juttelemaan siunaustilaisuuksissa urasta: "En voi suositella kenellekään"

Puhelun taustalta kuuluu vauvan hentoa itkua. Juha Ahokkaan ja avopuoliso Annan uusioperheessä riittää nyt entistä enemmän elämää, kiitos kuuden kuukauden ikäisen Eemi-pojan.

Ahokas puhuu ylpeänä ensimmäisestä omasta lapsestaan. Tampereen Kaukajärvellä asuvaan perheeseen kuuluu nyt viisi lasta. 

– Aika iso muutos, kiireistä on ollut, Ahokas tiivistää tunnot arkielämästä. 

Ahokas työskentelee Messukylän seurakunnassa ylivahtimestarina. Seurakuntalaiset tunnistavat usein suntion vanhaksi painijaksi.

– Siunaustilaisuuksissakin tullaan juttelemaan avoimesti. Vaikka tilaisuudet ovat hiljaisia, keskustelut voivat olla hyvinkin värikkäitä. 

Ei ihme, että Ahokas tunnetaan. Hän ehti tehdä hienon painiuran ja edustaa Suomea vuosia kansainvälisillä molskeilla. 

(Juttu jatkuu kuvan alla) 

Juha Ahokas on päässyt hoitamaan Eemi-poikaa. 

Painiura alkoi vasta 15-vuotiaana

Ahokasta ei koskaan ohjattu lapsena painisalille, vaikka hänen isoäitinsä veli Hermanni Pihjajamäki ja serkku Kustaa Pihlajamäki olivat olympiavoittajia.

– Naapurin pojat olivat painimassa, ja minäkin olisi varmasti siellä ollut, jos joku olisi ottanut hihasta kiinni. 

Painisuvun vesa aloitti painin vasta 15-vuotiaana vuonna 1985.

– Esimerkiksi Aleksandr Karelin oli paininut pienestä pojasta lähtien. Annoin aika paljon tasoitusta vastustajille. Olin aika jäykkä, kun olin tehnyt jo nuorena paljon maataloustöitä. 

Kun ura pääsi vauhtiin, kehitys oli hurjaa. Kovin saavutus oli EM-kulta Belgradissa vuonna 2003. Hän voitti yhteensä 30 SM-kultaa vapaapainissa ja kreikkalais-roomalaisessa painissa. Enemmän Suomen mestaruuksia on vain Keijo Mannilla (33). 

(Juttu jatkuu kuvan alla) 

Juha Ahokas voitti EM-kultaa vuonna 2003. 

"Olitko juovuksissa?"

Ahokas on nähnyt menestyksen lisäksi painin raadollisen puolen. Karelinin valmentaja näytti suomalaispainijalle Kuortaneen leirillä vuonna punttiliikkeitä, jotka olivat liikaa selälle. 

– Kolme päivää leirin jälkeen olin kävelykyvytön. 

Seurasi piina, joka ei jättänyt Ahokasta enää koskaan kokonaan rauhaan. Välilevyssä oli vakavia hermovaurioita, ja selkäydinneste oli korvautunut rustopinnalla. 

LUE MYÖS: Muistatko Rulon Gardnerin? Olympiahistorian suurimpana pidetty yllätys jysähti 20 vuotta sitten mykistävällä kertoimella – sokeeraava voitto on silti vain pieni osa hämmästyttävää tarinaa

Nurmon Jymyä edustanut Ahokas oli pari vuotta painimattakin, mutta hän palasi vuonna 2001. Selän leikannut kirurgi Kari Sulkko ei ollut uskoa, kun Ahokas kertoi paluuaikeistaan. 

– Hän soitti seuraavana päivänä takaisin ja kysyi, että olitko eilen juovuksissa, kun sellaisia puhelit. 

Hermo vaurioitui uudelleen vuonna 2007 ristivyöheitossa. Ahokas pystyy elämään normaalia elämää, vaikka oikean jalan ja selän toiminta ovatkin rajoittuneita. 

– Ihan helppoa ei ole nostaa poikaa lattialta. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)  

Juha Ahokas painoi Nico Schmidtin mattoon vuoden 2003 EM-kisoissa.  imago sportfotodienst/ All Over Press

"En voi suositella kenellekään"

Ahokkaan elämä sai uuden suunnan vuonna 1995, kun hän tuli uskoon. Papin ammatti kiehtoi, mutta haave koskaan toteutunut. 

Ahokas päätyi silti seurakuntaan töihin, kun hän oli käynyt ensin suntion ammattitutkinnon Laajasalon opistossa 2014–15.

– Nuoria olisi hyvä saada enemmän seurakunnan tilaisuuksiin. He käyvät rippikoulua, mutta se jää siihen. Väki alkaa olla aika ikääntynyttä. 

Ahokas valmensi uran jälkeen hyvää ystäväänsä ja lapsen kummia Rami Hietahiemeä. Tätä nykyä hän ei ole enää mukana painitoiminnassa, vaikka tamperelaisseurat ovat kysyneet usein valmennustehtäviin. 

Ahokkaan puheesta ei ole aistittavissa mitään katkeruutta painia kohtaan, minkä takia hänen lausuntonsa lajista yllättää. 

– Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta en voi suositella painia kenellekään. Se ei ole harrastus, vaikka taloudellisesti toimitaankin harrastuksen pelisäännöillä. Paini on kova olympiaurheilulaji, jossa tähdätään huipulle.