Jokaisessa kylässä on henkilö, jonka edesottamukset kulkevat sukupolvelta toiselle. Nämä tarinat siirtyvät suusta suuhun saaden aikaan hilpeyttä kaikenikäisissä ihmisissä. Kun kunnon tarinankertojat ovat jo siirtyneet manan majoille, on nuorempien aika astua remmiin. Vesa Karvinen kokosi Keski-Suomen kylähullujen mielenkiintoisimmat tarinat yksiin kansiin.
– Kustantamoni julkaisi viime vuoden puolella teoksen Halla-Otosta, talosta taloon kiertelevästä kansansoittajasta, kustannusyhtiö Leikkimielen omistava Vesa Karvinen kertoo.
Uusi, joulukuussa ilmestyvä kirja "Mänty-Miinasta Hankala-Kalleen – tarinoita Keski-Suomen kyläpersoonista" kokoaa yhteen 63 kyläoriginellia. Idea kirjan kirjoittamiseen lähti, kun Karvinen kirjoitti ensimmäistä teosta. Hän ymmärsi, ettei varsinaisia tarinankertojia enää oikeastaan ole. Vanhat tarinat ja uskomukset eivät enää siirry suusta suuhun ihmisten ollessa omasta mielestään liian kiireisiä kuuntelemaan.
Karvisen mukaan niin sanotut kylähullut ovat katoava luonnonvara; 1950-luvun jälkeen ei uusista henkilöistä ole paljoa kuulunut.
– Sanoisin, että kylähullu-ilmiö loppui siihen kun kansaneläke keksittiin.
Karvisen toteaa huumorimielessä ihmisten saavan nykyään niin hyvän lääkityksen päänsisäisiin vaivoihinsa, ettei kylähulluja liiemmälti enää ole. Ihmiset ovat aikaisemmin hyväksyneet suurimman osan kylähulluista, antaneet tarvittaessa ruokaa sekä yösijan. Osa koki kuitenkin myös syrjintää, sillä erilaisuus näkyi pienessä kylässä kauas.
– Omituisimpia tapauksia on tarinoiden mukaan kiusattu, sillä kylähullut olivat aina jotenkin selkeästi poikkeavia muista ihmisistä.
