Yhdeksän kuukauden ikäiset kaksoset – tyttö ja poika – ryömivät päättäväisesti kohti lattialle pudonnutta nenäliinaa äiti kannoillaan. Tytöllä on orastavaa eroahdistusta ja huuto yltyy kovaksi, jos äiti häviää vaihtamaan veljelle vaippaa.
Suomalaisäiti Kirsi* kuitenkin nauttii joka hetkestä ja rakastaa nähdä lastensa kasvavan ja oppivan uutta. Tie äidiksi ei ollut Kirsille koskaan itsestäänselvyys. Hänellä ei ole lainkaan kohtua.
Pohdittuaan miehensä kanssa läpi vaihtoehtoja adoptiosta sijaisperheeseen he päätyivät kuitenkin sijaissynnyttäjään. Kirsi asuu miehensä kotimaassa Keski-Euroopassa. Maassa jossa he asuvat, ei sijaissynnyttäminen ole sallittua; kuten ei ole Suomessakaan.
Nyt Suomessa Väestöliiton apulaisylilääkäri Viveca Söderström-Anttila kirjoittaa tuoreen Duodecim-lehden pääkirjoituksessa, että sijaissynnytys tulisi sallia Suomessa. Sijaissynnyttäminen oli sallittua Suomessa vuoteen 2007 saakka, kunnes hedelmöityshoitolaki käytännössä kielsi sen. Hedelmöityshoitolaissa lukee, että jos lapsi aiotaan antaa adoptioon, ei hedelmöityshoitoja saa antaa.
Suomessa sijaissynnytys kulki aina adoptioprosessin kautta, eli toisin sanoen vanhemmat saivat vauvansa itselleen parin kuukauden jälkeen.
– Olen itse osallistunut moneen sijaissynnytyshoitoon. Useimmiten sijaissynnyttäjä oli naisen sisko, mutta Suomessa oli myös tapauksia, että oma äiti on kantanut lapsensa vauvan, Söderström-Anttila kertoo.
Söderström-Anttilan mukaan olisi tärkeää, että sijaissynnyttäminen sallittaisiin jälleen Suomessa.
– On naisia, joita kohtu puuttuu synnynnäisesti tai kohtu on jouduttu poistamaan jonkun sairauden vuoksi. Muuten he ovat terveitä naisia, joilla on omia sukusoluja. Me autamme kaikkia muita potilaita eri syistä, miksi tämä ainoa ryhmä sitten suljettaisiin hedelmöityshoitojen ulkopuolelle?
"Teemme ehkä satukirjan odotusajasta"
Kirsi miehensä kanssa päätti etsiä sijaissynnyttäjän Yhdysvalloista. Muita vaihtoehtoja olivat muun muassa Ukraina ja Intia. He valitsivat kuitenkin Yhdysvallat, koska siellä sijaissynnyttäminen oli paitsi laillista myös tarkasti valvottua. Kerroimme Kirsin perheen tarinasta laajemmin toukokuussa.
Nyt kaksoset ovat jo yhdeksän kuukauden ikäisiä. Äiti on ehtinyt monesti miettiä, miten kertoo heille odotuksesta ja synnytyksestä.
– Olen ajatellut, että tekisin satukirjan. Siskoni, joka on myös meidän munasolunluovuttajamme, osaa piirtää. Siinä sitten kerrottaisiin, että ”äiti ja isi halusivat teitä niin paljon, mutta eivät voineet tehdä teitä itse. Sitten he pyysivät tätä tätiä auttamaan; täältä saatiin rakennuspalikat ja näin saimme teidät tänne elämäämme, kun teitä niin tänne halusimme. Ei äidin mahasta, vaan toisesta mahasta, mutta kuitenkin heti äidin syliin”.
Kirsi on luonnollisesti ehdottomasti sijaissynnytyksen sallimisen puolella. Hän puhuu erityisesti sijaissynnyttäjän käytön eriarvoistavasta asemasta – tavallisilla tuloilla siitä on turha haaveillakaan.
– En ole tarkkaa loppusummaa vielä laskenut, mutta ei Yhdysvalloissa tätä projektia alle 100 000 eurolla saa. Hyvä klinikka ja se, että sijaissynnyttäjä saa hyvän korvauksen, oli meille tärkeää.
Kirsi miehensä kanssa maksoi myös sijaissynnyttäjän palkanmenetyksen, sillä heille oli tärkeää, että naisella oli elämän perusasiat hallussa; että toisin sanoen hän oli työssäkäyvä nainen.
– Emme olisi voineet käyttää kenenkään ahdinkoa hyväksemme. Sijaissynnyttäjämme oli pitkään harkinnut tätä, ja oli miettinyt: jos jotain hyvää elämässäni voin tehdä, olkoon se tämä.
Muutamia tapauksia vuosittain
Hoidettavia sijaissynnytystapauksia olisi Väestöliiton Söderström-Anttilan mukaan Suomessa muutama vuosittain. Sijaissynnyttämistä vastustetaan muun muassa siksi, että raskaus saattaa olla aina naiselle vaarallinen, voi tulla komplikaatioita tai henkisellä puolella ongelmia siitä, että ei pystyisikään luopumaan lapsesta.
– Mutta nyt, kun sijaissynnyttäminen ei ole sallittua täällä, niin voi tulla eteen eettisiä ongelmia: naiset lähtevät hakemaan sijaissynnyttäjää esimerkiksi Intiasta tai Venäjältä, missä osa köyhistä sijaissynnyttäjistä tekee sitä rahan vuoksi.
Suomessa sijaissynnyttäjänä toimimisesta ei saanut rahallista korvausta. Sijaissynnytyksen salliminen Suomessa vaatisi lakimuutoksen.
– Ajattelisin, että täällä omassa maassa olisi kuitenkin eri tavalla psykologista tukea sekä sijaissynnyttäjälle että tuleville vanhemmille.
Kirsi perheineen on yhteydessä sijaissynnyttäjään lähes viikoittain. Lasten vähän kasvaessa tiedossa on myös vierailu Yhdysvaltoihin tädin luo, joka kantoi vatsassaan heidän arvokkaimmat aarteensa.
Perheen tarinaa voit seurata äidin blogissa Matkalla Perheeksi.
*Kirsin nimi on muutettu.