Suojatieonnettomuuksien määrä on puolittunut 2000-luvun aikana. Turvallisuus on lisääntynyt vuosi vuodelta ja viime vuosi 2016 oli vuosituhannen turvallisin suojateillä. Noin kolmasosa maan suojatieonnettomuuksista tapahtui Uudellamaalla ja yli puolet loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista sattui pimeimmällä vuosikolmanneksella.
Suojatieturvallisuus koetaan kuitenkin yhteisenä huolenaiheena ja toisaalta myös suojatien arvostus on nousussa. Tämä näkyy mediassa ja keskustelupalstoilla voimakkaina kannanottoina suojatieonnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista. Keskusteluissa nousee usein esille tilanne, jossa suojatien eteen pysähtynyt ajoneuvo ohitetaan pysähtymättä. Onnettomuustilastoissa tämä käyttäytymismalli ei kuitenkaan näy, mutta se lisää potentiaalista vaaraa. On hyvä pitää myös mielessä, että kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Nopeutta alentamalla, riittävällä turvavälillä ja kiinnittämällä ajoissa huomiota suojatiehen pystytään viestittämään tien antaminen muille autoilijoille sekä suojatietä ylittäville.
Taajama-alueiden perusnopeuksilla on myös osuutta onnettomuusmääriin. Pienikin nopeusero on jalankulkijan turvallisuuden kannalta hyvin merkittävä. Tilannetta voidaan havainnollistaa kahdella samanlaisella autolla, jotka ajavat samalla kuivalla tiellä. Toinen autoista ajaa nopeudella 30 km/h ja toinen 40 km/h. Molemmissa tapauksissa reaktioaika on tasan yhden sekunnin, jonka jälkeen kuljettajat jarruttavat voimakkaasti. Samassa ajassa, kun kolmeakymppiä ajavan auton kuljettaja on saanut autonsa reaktioajan jälkeen pysähtymään, on neljääkymppiä ajavalla autolla nopeutta jäljellä vielä yli 30 km/h.
Pieni nopeusero saattaa tuntua kuljettajan näkökulmasta mitättömältä, mutta pysähtymistilanteessa nopeuden tuoma muutos kertaantuu monessa kohtaa. Reaktioajan aikana nopeampaa etenevä auto kulkee pidemmän matkan ja myös jarrutukseen vaadittava matka on pidempi. Ero kasvaa huomattavasti edelleen, jos tienpinta on liukas tai edes märkä.