Sukupuolikortti lyödään herkästi pöytään, jos kirkkoherravalinta ei miellytä – ilo työpaikasta muuttui oikeustaisteluksi

Hakijan sukupuoleen vetoaminen on ollut yleisin syy valittaa, kun seurakunnissa on haettu johtajaa. Tuomioistuimen päätökset paljastavat, että valitus menestyy harvoin.

Pappi Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorion ilo uudesta työpaikasta muuttui liki kahden vuoden oikeusprosessiksi hänen sukupuolensa vuoksi.

Hallintokappalaisena Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa työskennellyt Kevätsalo-Vuorio oli hakenut Hyvinkään seurakunnan kirkkoherraksi. Valinta oli edennyt hänen kannaltaan myönteisesti, ja Kevätsalo-Vuorio pääsi kolmen kärkihakijan joukkoon. Hän oli loppusuoran ehdokkaista ainoa nainen.

Lopulta kirkkovaltuusto päätyi joulukuussa 2021 valitsemaan Kevätsalo-Vuorion tehtävään, mutta uusi työ joutui odottamaan.

Kolme seurakuntalaista valitti nimityksestä hallinto-oikeuteen. Valituksessa Kevätsalo-Vuorion valintaa pidettiin syrjivänä ja epäoikeudenmukaisena. Valittajat vetosivat siihen, että Kevätsalo-Vuorio olisi sukupuolensa vuoksi valittu ohi pätevämpien hakijoiden.

– Olin erittäin motivoitunut kaksi vuotta sitten lähtemään tehtävään, ja sitten tavallaan se motivaatio piti hetkeksi sammuttaa, Kevätsalo-Vuorio kertoo.

Sukupuolisyrjintä yleisin syy valituksissa

Epäily sukupuolisyrjinnästä on yleisin syy valittaa hallinto-oikeuksiin, kun evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa on valittu kirkkoherroja. Asia ilmenee hallinto-oikeuksien STT:lle toimittamista päätöksistä.

Kirkkoherravalinnoista tehtiin hallinto-oikeuksiin vuosina 2016–2023 kaikkiaan 16 valitusta, joista kymmenessä vedottiin valitun sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Tapauksista yksi, joka koskee Kangasniemen seurakunnan kirkkoherravalintaa, on yhä kesken. Näistä kymmenestä tapauksesta kahdessa valitukset hyväksyttiin ja valintaprosessi uusittiin.

Uusintakierroksillakin tosin sama hakija valittiin lopulta tehtävään. Helsingissä Pakilan seurakuntaan hakenut miespuolinen pappi ja joukko seurakuntalaisia vetosivat syrjintäepäilyyn, kun seurakuntaneuvosto valitsi vuonna 2018 kirkkoherraksi Tiia Valve-Tuovisen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei syrjintää voitu sulkea pois, ja vaati päätöksen kumottavaksi. Valinta uusittiin myöhemmin samalla lopputuloksella.

Myös Etelä-Pohjanmaalla Jani Latva-Nikkolan valinta Ilmajoen seurakunnan johtoon uusittiin, koska hallinto-oikeuden mukaan ensimmäisellä kerralla vuonna 2017 tuomiokapituli ei ollut toiminut valintaprosessissa asianmukaisesti. Naispuolinen hakija valitti, koska koki joutuneensa syrjityksi.

Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintäepäily oli Kanta-Hämeessä Jokioisten seurakunnassa, jossa kirkkoherraksi hakenut nainen koki, että hänen parisuhteensa naisen kanssa vaikutti siihen, ettei häntä toukokuussa 2022 valittu tehtävään. Hänen valituksensa kuitenkin hylättiin Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa viime marraskuussa.

Myös miehet ovat valittaneet siitä, että ovat kokeneet syrjintää valintatilanteissa. Pakilan seurakunnan valinnan lisäksi Turussa Henrikinseurakunnan johtoon hakenut mies valitti syrjinnästä, kun tehtävään valittiin nainen. Valitus ei menestynyt, eikä korkein hallinto-oikeus myöntänyt miehelle valituslupaa.

Kaikki sukupuoleen viittaavat valitukset tehtiin valinnoista, joissa kirkkoherraa ei ollut valittu suoralla seurakuntalaisten vaalilla.

Valtaosa valituksista ei menestynyt

Suurimmassa osassa tapauksista valituksista syrjintäväite kaatui hallinto-oikeudessa, ja niin kävi lopulta myös Kevätsalo-Vuorion tapauksessa. Helsingin hallinto-oikeus arvioi lopulta viime joulukuussa, että seurakuntaneuvosto oli valinnut hänet virkaan asianmukaisin perustein eikä syrjintäolettamaa ollut syntynyt. Päätös on lainvoimainen.

Kevätsalo-Vuorio sanoo pitävänsä hyvänä sitä, että nimityksistä saa valittaa, jos kokee valinnan epäoikeudenmukaiseksi.

– Pidän tärkeänä omalta kohdaltani, että kirkkoherravaaliprosessissa tämä asia myös selvitettiin. Jos jäi jotakuta arveluttamaan, että olisin naisena syrjäyttänyt jonkun toisen, niin tästä oikeuden päätöksestä kävi selväksi, ettei näin tapahtunut, hän sanoo.

Valitukset saisivat kuitenkin tulla hänestä käsitellyksi nykyistä joutuisammin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vanhat asenteet jylläävät

Papin sukupuolen ei uskoisi enää olevan suuri asia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta kuitenkin se nousee yhä esiin. Naispappeus hyväksyttiin vuonna 1986, ja kirkon tuoreen tutkimuksen mukaan enemmistö eli 57 prosenttia kaikista vuosina 2012–2022 vihityistä papeista oli naisia.

Silti piispainkokous vaati vielä tammikuussa korjaavia toimia kahdelta lähetysjärjestöltä, koska järjestöt hankkivat naispappeuteen kriittisesti suhtautuville papeille vihkimyksiä Venäjältä Inkerin luterilaiselta kirkolta.

Kirkkoa työyhteisönä tutkinut käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että henkilöstötutkimuksen mukaan enemmistö papeista suhtautuu myönteisesti naisiin johtajina ja papistosta kaksi kolmesta toivoisi nykyistä enemmän naispuolisia kirkkoherroja.

Kuitenkin Tervo-Niemelän mukaan kirkolliset luottamushenkilöt ovat kallellaan konservatiivisuuteen. Syrjintäkokemukset ovat hänen mukaansa nousseet esiin syynä siirtyä pois töistä kirkosta, ja virantäyttökokemukset voivat lukeutua näihin.

– Vaikka selkeä naispappeuden vastustaminen ei ole erityisen yleistä enää, niin ajattelu, että joihinkin tehtäviin mies olisi parempi, elää siitä huolimatta, Tervo-Niemelä sanoo.

Jotkut valitukset voivat hänen mukaansa kieliä myös tiedonpuutteesta varsinkin seurakunnissa, joissa virantäyttöjä tehdään harvoin.

Hämmennystä voi lisäksi Tervo-Niemelän mukaan aiheuttaa itse tasa-arvolaki, jonka rikkomisesta syrjintäepäilyissä on kyse. Uskonnollisten yhteisöjen uskonnonharjoitus on laissa rajattu tasa-arvolain piirin ulkopuolelle. Kirkon työtehtävien täyttö kuitenkin kuuluu oikeuskäytännössä lain piiriin.

– Uskon, että siitä voi tulla jonkin verran epätietoisuutta, hän sanoo.

"Iso kutsumus tehtävään"

Professori Tervo-Niemelä pitää myös hyvänä sitä, että virkavalinnoista valitetaan. Se kertoo hänestä siitä, että tehtäviä on haettu tosissaan.

– Ihmisellä on tosi iso palo, iso kutsumus tehtävään, ja on myös iso pettymys, kun ei tulla valituksi, hän arvioi.

Kahden vuoden odottelun jälkeenkin Kevätsalo-Vuorio kertoo, että hänellä on motivaatio korkealla uuteen työhönsä.

Hänellä on ollut helmikuun puolessavälissä viimeinen varsinainen työviikko Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa ja maaliskuussa hän aloittaa kirkkoherrana Hyvinkäällä.

– Toivoisin, että kirkko ei pelkästään näyttäytyisi tästä näkökulmasta. Seurakunta ja kirkon elämä ovat paljon muutakin kuin keskustelua siitä, kelpaako joku sukupuolensa takia.

Katso myös video 21.3.2023: Pappi päivystää nyt lentokentälläkin - mitä ihmiset papille puhuvat?

Pappi päivystää nyt lentokentälläkin - mitä ihmiset papille puhuvat? 8:12

Lue myös:

    Uusimmat