Kaarina* tietää, mitä henkinen väkivalta tarkoittaa. Vuosia sukunsa syrjinnän kohteena ollut nainen päätti lopulta katkaista yhteydet sukulaisiinsa.
Kaarina oli herkässä iässä, juuri muuttamassa pois kotoaan ja astumassa omaan, itsenäiseen elämäänsä, kun hän joutui ristiriitaiseen tilanteeseen. Vanhempien avioero vei Kaarinan äidin murheen partaalle, ja äiti alkoi tukeutua nuorimpaan tyttäreensä.
– Hankin oman asunnon, mutta elin pitkään puoliksi äidin luona, en raaskinut ottaa osoitettanikaan pois hänen luotaan, Kaarina kertoo.
Äiti tarvitsi lohdutusta ja tukea niin, että Kaarina alkoi kokea elämänsä häiriintyvän tilanteesta.
– Yritin selittää, että minun pitäisi elää omaa elämääni, mutta äiti vain sanoi, että ehtisin kyllä myöhemmin. Hän perusteli minuun tukeutumistani sillä, että vanhemmat sisarukseni elivät jo omaa elämäänsä, heillä ei ollut aikaa käydä äitinsä luona.
Äiti ei ollut ainoa, joka vaati Kaarinaa tukipilarikseen. Painetta alkoi tulla myös sisarusten suunnalta ja muilta sukulaisilta.
Sisarukset vaativat Kaarinaa huolehtimaan äidistä, ja kun sukulaiset kävivät kyläilemässä, olivat he kiinnostuneita vain äidin voinnista. Kaarinalta ei kuulumisia kyselty.
Ulkoiselta olemukseltaan menestyneen nuoren ja kauniin naisen uskottiin automaattisesti voivan ja pärjäävän hyvin. Kaarinaa tilanne ahdisti.
