Kaikki siitä puhuvat, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä oikein tarkoitetaan. Monia näkemyksiä ja tulkintoja kuitenkin esitetään. Nimittäin työmarkkinoiden Suomen mallista.
Mitä mallista on sovittu? Kilpailukykysopimuksessa todetaan sanatarkasti, mutta varsin epämääräisesti, että ”keskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että seuraava neuvottelukierros, joka alkaa syksyllä 2017, toteutetaan liittokohtaisesti niin, että syntyvät ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä”.
Termi syntyi vuosi sitten, kun työmarkkinaosapuolet takoivat hallituksen pakkolakiesitysten paineessa yhteiskuntasopimuksesta jonkinlaista työmarkkinasopimusta.
Siitä syntyi keväällä monien vaiheiden jälkeen kilpailukykysopimus – laaja työmarkkinoiden kokonaisratkaisu, joka jäänee ainakin toistaiseksi lajinsa viimeiseksi.
Vuosi sitten keskusteluissa Suomen mallista oli pitkään esillä seuraava reittisuunnitelma:
1. Tilannekuvan laatisivat keskusjärjestöjen ekonomistit ja mahdolliset ulkopuoliset asiantuntijat. Tilannekuvassa huomioitaisiin talous- ja työllisyystilanne, avoimen sektorin kilpailukyky, julkisen talouden kestävyys, sosiaalivakuutusmaksut sekä palkkakehitys ja tuottavuus.
2. Tilannekuvan jälkeen työnantaja- ja palkansaajapuoli asettavat omat tavoitteensa omien järjestelmiensä mukaisesti.
3. Normi määritellään työnantaja- ja palkansaajapuolen välisissä neuvotteluissa. Kansainväliselle kilpailulle alttiit alat avaavat neuvottelukierroksen.