Ministeri Jari Lindström pohti muutama viikko sitten nettikolumnissaan työmarkkinakentän muutosta ja työelämän lainsäädäntöhankkeiden toteutumista tämän hallituskauden aikana sekä kolmikannan tulevaisuutta.
Lopuksi ministeri peräsi perusteellista keskustelua kolmikantaisen valmistelun tulevaisuudesta. Olkoon tämä kirjoitus yksi vastaus haasteeseen.
Kuten ministerikin totesi, työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on käymistilassa ja tällä hetkellä osittain harmaalla alueella. Elinkeinoelämän keskusliiton luovuttua pari vuotta sitten työmarkkinajärjestön roolista ja laajojen kokonaisratkaisujen tekemisestä sekä keskityttyä lähinnä elinkeinoelämän lobbarijärjestöksi, sopimuskierrokset käydään - ainakin toistaiseksi - toimialakohtaisina neuvottelukierroksina.
Silloin sovitaan rahasta erikseen hinnoiteltavina tekstikysymyksinä tai palkankorotuksina. Näillä kierroksilla työelämän lainsäädännön kehittäminen ja uudistaminen jäävät pois tai vähintään taka-alalle. Koska monella alalla on omia erityiskysymyksiä, paineet saattavat purkautua erittäin vaikeina palkkaneuvotteluina, ja työmarkkinahäiriöiltä tuskin vältytään. Päinvastoin, häiriöt saattavat pikemminkin lisääntyä.
***
Toinen työmarkkinakentän harmaa alue on kolmikannan tulevaisuus, josta näkemykseni ministerin kanssa eroaa merkittävästi.
Nykyisen hallituksen aikana olemme siirtyneet perinteisestä kolmikannasta uuteen, jossa hallitus vie ja järjestöt vikisevät. Perinteinen kolmikanta, jossa työnantaja- ja palkansaajajärjestöt sopivat työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvistä asioista ja hallitus vei asioita niiden pohjalta eteenpäin, takasi vakaan ja tasapainoisen, joskin kieltämättä välillä hitaan uudistumisen.
Hallituksen nyt käyttöön ottama ”uusi” kolmikanta, jossa hallitus vie eteenpäin järjestöjen kanssa valmisteltuja asioita riippumatta siitä, onko niistä järjestöjen yhteistä näkemystä, johtaa tilanteeseen, jossa uudistuksia viedään kyllä eteenpäin nopeasti, mutta ne eivät edistä vakaata ja tasapainoista kehitystä.
Voi olla, että jatkossa näemme entistä enemmän vuoden 2015 syksyn ja viime talven kaltaisia, hallituksen toimintaan tyytymättömien kansalaisten tai etujärjestöjen mielenilmaisuja. Pahimmassa tapauksessa myös lakkoja. Tällainen kulttuuri ei ole lainkaan epätavallista eteläisemmillä leveyspiireillä. Tätä kannatta pohtia varsinkin, kun kokee olevansa valtansa tunnossa.
***
Tämän hallituskauden aikana on ollut havaittavissa kaksi piirrettä.
Elinkeinoelämä ei ole neuvottelupöydässä ollut halukas hakemaan kompromisseja ja tulemaan vastaan tinkimällä tavoitteistaan. Siellä on laskettu, että nykyinen hallitus on heille myötämielinen ja hallituksen esitykset ovat lähempänä heidän kuin palkansaajapuolen tavoitteita.
Toinen huomattavasti vakavampi asia on se, että hallitus on koko kautensa ajan kompuroinut työelämän lainsäädännön uudistusten kanssa, joka johtuu kokemattomuudesta tai osaamattomuudesta.
Kompurointi alkoi heti hallituskauden ensimmäisenä syksynä vuonna 2015 niin sanotun pakkolakipaketin yhteydessä. Jatkoa on seurannut tasaisin väliajoin. Tuorein esimerkki tästä on kevään kehysriihessä tehdyt päätökset, jotka koskivat alle 20 henkilöä työllistävien yritysten irtisanomisperusteiden ja alle 30-vuotiaiden nuorten määräaikaisuuksien perusteiden keventämistä. Onneksi viimeksi mainitusta nuoria koskevasta heikennyksestä hallitus myöhemmin luopui.
***
Esitän vastakysymyksen ministerille, että miten on omasta mielestäsi mennyt tämä työelämän lainsäädännön valmistelu. Olisiko peiliin katsomisen paikka, kun syyllisiä huonoon valmisteluun etsitään? On syntynyt vahva vaikutelma, että hallituksen sisällä on tehty päätöksiä ilman sen suurempaa asiantuntijavalmistelua - puhumattakaan vaikutusten arvioinnista.
Päätösten jälkeen on annettu ministeriön lainsäädännön valmistelusta vastaaville virkamiehille tehtävä muokata väkisin asiat erittäin suurella kiireellä vastaamaan hallituksen kulloinkin tekemiä päätöksiä.
Kaiketi ministerilläkin joku vastuu on ministeriönsä lainsäädännön valmistelusta? Monenkaan mielestä valmistelu ei ole tällä vaalikaudella ollut parhaalla mahdollisella tolalla. Tähän eivät syyllisiä ole lähes mahdottoman tehtävän eteen joutuneet lainvalmistelusta vastaavat virkamiehet.
***
Politiikassa ennemmin tai myöhemmin valta vaihtuu. Näin käy myös meillä jossakin vaiheessa. Uusi kolmikanta tarkoittaa silloin sitä, että palkansaajapuoli ei ehkä ole kovin halukas tekemään kompromisseja ja antamaan periksi tavoitteissaan, koska todennäköisesti vallassa oleva hallitus vie eteenpäin asioita, jotka ovat lähempänä palkansaajapuolen tavoitteita.
Tämä kaikki johtaa mitä todennäköisimmin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden epävakaaseen uudistumiseen. Voittajista ja häviäjistä riippumatta se ei ole toivottava suunta.
Tämän vaalikauden vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta uskon huomattavasti enemmän kolmikannan kuin siniseen tulevaisuuteen.