USA 1999. Ohjaus: David Lynch. Käsikirjoitus: John Roach ja Mary Sweeney. Tuotanto: Mary Sweeney ja Neal Edelstein. Kuvaus: Freddie Francis. Leikkaus: Mary Sweeney. Pääosissa: Richard Farnsworth, Sissy Spacek, Harry Dean Stanton, Jane Galloway Heittz, Jennifer Edwards-Hughes, Kevin ja John Farley, John Lordan. Kesto: 113 min.
David Lynch ei lakkaa yllättämästä. Juuri kun on totuttu Twin Peaksin ja Lost Highwayn kaltaiseen viistoon kauhuun ja groteskiin pimeyteen, ohjaaja tekee elokuvan 73-vuotiaasta papparaisesta matkaamassa ruohotraktorilla halki maan tapaamaan veljeään. Eikä muuta tarvita. Lynch näyttää että pieni on kaunista ja yksinkertaisessa olennaisin läsnä.
Alvin Straight (Richard Farnsworth) elää hitaanlaisen tyttärensä (Sissy Spacek) kanssa pysähtyneessä pikkukaupungissa, köpittelee keppiensä varassa ja huristelee pihassa luotetulla John Deere -traktorillaan. Alvin on kymmenen vuotta sitten riidellyt veljensä Lylen kanssa, eikä sen koommin ole tätä nähnyt. Kun puhelinsoitto kertoo Lylen saaneen sydänkohtauksen, on jäärän vihdoin lähdettävä sovintoa solmimaan. Ajokortitonna hän pakkaa kamppeensa ruohonleikkurin perään ja aloittaa viikkojen vaelluksen pitkin alavan Keski-Lännen teitä.
Matkalle mahtuu vastoinkäymisiä ja onnenpotkuja, leppoisaa körötystä ja odottamattomia käänteitä, ja Alvinin verkkainen tahti tarttuu katsojaan. Ukon hyväntuulista kulkua on nautinto seurata, ja kaikki mitä vastaan tulee, saa kiehtovalla tavalla merkityksen. Kohtaamiensa ihmisten kanssa Alvin turinoi kuten tuopin tai nuotion ääressä tehdään: ollaan hetken aikaa yhdessä, jaetaan osa itsestä ja jatketaan taas omiin suuntiin. Puhe on perheen tärkeydestä, vanhenemisesta ja nuoruuden muistoista, jotka ovat yhtälailla kauniita ja kipeitä. Jokainen oppii Alvinilta jotakin, mutta tönkkö opettavaisuus jää uupumaan tästä tie-elokuvasta, joka on kuin eläkeläisversio Easy Riderista - ja jostain syystä myös paljon syvällisempi sellainen.
Todellisen Alvin Straightin (1920-96) muistolle omistettu elokuva on täysin riippuvainen pääosan Richard Farnsworthin karhumaisesta karismasta; veteraaninäyttelijä huokuu humoristista lämpöä ja viisautta, kuin omaa rakasta isoisää katselisi. Toisella vanhalla vääräleualla Harry Dean Stantonilla on elokuvassa vain pienenpieni osa, mutta sitäkin olennaisempi. The Straight Story on harvinainen ja kaunis ylistys taivaanrantaan katoaville maanteille ja mielen avarille lakeuksille.
Teksti: Tuuve Aro