Sotahistorian tutkija: Mainilan lavastus tunnustetaan myös Venäjällä

Väitettyjen Mainilan laukausten ampumisesta tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta.  Neuvostoliitto ilmoitti rajapitäjässä ammuttujen laukausten tulleen Suomen puolelta. Neuvostoliiton mukaan laukauksiin oli kuollut neljä puna-armeijan sotilasta. Neljä päivää näiden tapahtumien jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välillä puhkesi Talvisota.

Suomalainen käsitys on ollut, että Neuvostoliitto lavasti tilanteen ja väitti suomalaisten avanneen tulen rajan yli. Mannisen mukaan itänaapurissa myönnettiin jo Boris Jeltsinin presidenttikaudella, että kyseessä oli Neuvostoliiton tekosyy sodan aloittamiseen. Venäläisten nykytulkinnan mukaan väitettyä tykkitulta ei ammuttu kummaltakaan suunnalta.

– Itse olen myös sitä mieltä, että tykinlaukauksia ei välttämättä ammuttu väitetylle pellolle. Oli olemassa suunnitelma, jonka mukaan Neuvostoliitto järjestäisi tällaisen välikohtauksen. Se ei tainnut koskaan kehittyä sellaiseksi, että paikalle olisi järjestetty kuolleita sotilaita tai siviilejä, Manninen arvioi.

– Koska heidän noottinsa perustui joka tapauksessa väärään väitteeseen, sen tueksi ei tarvittu sen kummempaa organisointia. Ammusten väitettiin osuneen Venäjän puolelle, joten todisteitakaan ei tarvittu. Myöskään suomalaisten rajavartijoiden kertomukset eivät ole kovin varmoja. Jotain laukauksia varmaankin ammuttiin. Luotettavaa tietoa on vaikea saada, koska Neuvostoliiton sotapäiväkirjoja on muuteltu jälkikäteen.

Talvisota puhkesi Suomen ja Neuvostoliiton välille neljä päivää Mainilan tapahtumien jälkeen.

Mannisen mukaan avoimuuden aikana itänaapurin historiantutkimuksessa alkoi vuoden 1989 tienoilla avoimuuden lisääntyessä.
– Mainilan lavastuksen tunnustamista hidasti jonkin aikaa erään professori väite, jonka mukaan suomalaisilla olisi ollut tykki, jolla olisi voinut ampua Mainilassa. Kyseessä oli tulkinta, joka perustui virheelliseen karttojen tulkintaan. Siinä vaiheessa, kun laukaukset ammuttiin, suomalaisilla ei ollut yhtään Mainilaan saakka kantavaa tykkiä.

Suomessa ja Venäjällä on Mannisen mukaan nykyisin melko yhtenäinen käsitys sotahistoriasta.

– Näkemyseroissa on lähinnä kysymys hieman erilaisista tulkinnoista. Venäjällä jotkut tulkitsevat, että Suomi oli mukana Leningradin piirityksessä. Kun kaupunkia saarrettiin jatkosodan aikana, suomalaiset olivat pohjoinen sivusta. Meidän tulkintamme on toinen, emme olleet saksalaisten rinnalla saartamassa Leningradia.