Sotavuosina 1939−1941 suomalaisten ruokavalio kapeni nopeaan tahtiin, kun elintarvike toisensa jälkeen meni kortille. Tästä huolimatta sota-ajan ruokavalio oli nykypäivään verrattuna monella tapaa terveellinen.
Elintarvikkeiden ja muiden kulutushyödykkeiden säännöstely alkoi jo muutama kuukausi ennen talvisodan syttymistä syyskuussa 1939. Ensimmäisenä kortille menivät nestemäinen polttoöljy ja voiteluöljyt, lokakuussa sokeri ja kahvi.
Suomalaisten ruokapöydän tarjonta hupeni kuukausi kuukaudelta yhä kapeammaksi, paikoin aina aliravitsemukseen asti.
− Ravintoa oli yksinkertaisesti liian vähän. C-vitamiinilähteet jäivät vähiin, ja nähtävästi myös D-vitamiini, koska maitotuoteannokset olivat hyvin pieniä. Vastasyntyneiden ravitsemustilanne oli usein heikko, kirjailija Kai Linnilä kertoo.
Koko Euroopan ahdinko
Linnilä on perehtynyt sota-ajan elintarvikehuoltoon teoksessaan Kotirintama kestää. Nykypäivän valossa sota-ajan ruokavalio tuntuu laihaakin laihemmalta. Tietyiltä osin puutteessa oli kuitenkin myös jotain hyvää.
− Normaali ruokakaavio ei toteutunut, koska ravintoa oli liian vähän, mutta muuten ruoka oli melko terveellistä. Ei ollut rasvoja, sokereita eikä liikaa hiilihydraatteja, Linnilä sanoo.
On myös syytä muistaa, ettei Suomi ollut ahdingossaan yksin. Koko Eurooppa kärsi nälänhädästä, pommituksista ja kylmyydestä.
Suomen vitsauksena 1941−1942 välinen vuodenvaihde muistutti tämänhetkistä talvea; pakkanen paukkui ja lunta oli runsaasti.
− Sää vaikutti myös siten, että laivat jäätyivät Gotlannin edustalla, eikä Suomeen päästy tuomaan saksalaisia viljalasteja. 1942 tammikuun alussa sekä vilja- että perunavajaus oli 300 miljoonaa kiloa.
− Jäätilanne oli kotimaassakin toivoton: Kemi, Oulu, Kokkola, Pietarsaari ja Vaasa olivat täysin jumissa. Helsingin ja Hangon satamia yritettiin pitää avoinna. Nekin suljettiin helmikuussa, Linnilä kertoo.
Säännöstelyllä hyvinvointia kaikille
Sitkeä pohjoisen kansa sopeutui puutteen keskellä hämmästyttävästi. Elintarvikkeiden säännöstely oli harvinaisen demokraattinen tapa kasata kansakunnan elintarvikkeita ja muita hyödykkeitä ja näin jakaa hyvinvointia. Tässä kohtaa rahapussi ei auttanut; kaikki olivat samalla viivalla.
Ongelman sen sijaan muodosti salakauppa eli säännöstelytavaroiden myyminen kuluttajille kovaan hintaan, koska se romutti kansanhuollon idean. Salakaupan varastot olivat pois yhteisestä hyvästä.
− Kansanhuolto asetti kansalaiset samanvertaisiksi, mutta salakauppa eriarvoisti. Kansanhuolto taistelikin raskain asein järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, mutta sodan pitkittyessä katsoi läpi sormien yksittöisten kansalaisten pikku kaupustelua, Linnilä kertoo.
Säännöstelyn ohella Saksan osuutta maamme selviytymiseen tule unohtaa. Suomi oli koko sota-ajan Saksan elintarvikeavun varassa.
− Jos Saksaa ei olisi ollut kumppanina, kansakunta olisi kuollut. Maamme yhteistyöhalukkuus punnittiin raaka-aine- ja elintarvike-erillä. Jos tuntui, etteivät suomalaiset olleet tarpeeksi nöyriä, kauppasuhteita kiristettiin.
Studio55/Jenni Kokkonen