Sotavuosina 1939−1941 suomalaisten ruokavalio kapeni nopeaan tahtiin, kun elintarvike toisensa jälkeen meni kortille. Tästä huolimatta sota-ajan ruokavalio oli nykypäivään verrattuna monella tapaa terveellinen.
Elintarvikkeiden ja muiden kulutushyödykkeiden säännöstely alkoi jo muutama kuukausi ennen talvisodan syttymistä syyskuussa 1939. Ensimmäisenä kortille menivät nestemäinen polttoöljy ja voiteluöljyt, lokakuussa sokeri ja kahvi.
Suomalaisten ruokapöydän tarjonta hupeni kuukausi kuukaudelta yhä kapeammaksi, paikoin aina aliravitsemukseen asti.
− Ravintoa oli yksinkertaisesti liian vähän. C-vitamiinilähteet jäivät vähiin, ja nähtävästi myös D-vitamiini, koska maitotuoteannokset olivat hyvin pieniä. Vastasyntyneiden ravitsemustilanne oli usein heikko, kirjailija Kai Linnilä kertoo.
Koko Euroopan ahdinko
Linnilä on perehtynyt sota-ajan elintarvikehuoltoon teoksessaan Kotirintama kestää. Nykypäivän valossa sota-ajan ruokavalio tuntuu laihaakin laihemmalta. Tietyiltä osin puutteessa oli kuitenkin myös jotain hyvää.
− Normaali ruokakaavio ei toteutunut, koska ravintoa oli liian vähän, mutta muuten ruoka oli melko terveellistä. Ei ollut rasvoja, sokereita eikä liikaa hiilihydraatteja, Linnilä sanoo.
On myös syytä muistaa, ettei Suomi ollut ahdingossaan yksin. Koko Eurooppa kärsi nälänhädästä, pommituksista ja kylmyydestä.
Suomen vitsauksena 1941−1942 välinen vuodenvaihde muistutti tämänhetkistä talvea; pakkanen paukkui ja lunta oli runsaasti.
