Taidemaalari Soile Yli-Mäyry on työskennellyt taiteilijana yli kolmekymmentä vuotta. Hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty noin 250 kaikkiaan 25 eri maassa. Maailman maine ei ole syntynyt helpolla: Yli-Mäyry on tehnyt mielettömästi töitä, mennyt myrskyä ja tuulta päin sekä pysynyt aina töidensä takana.
– Minulla on aina ollut lapsenomainen luottamus itseäni kohtaan myös vaikeina aikoina. Lisäksi on ollut myös hyvää tuuria ja olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Soile Yli-Mäyry kertoo.
Kansainvälisen menestyksen syitä voi hakea myös taiteilijan teemoista: globaali yksinäisyys koskettaa missä päin maailmaa tahansa. Yli-Mäyryn töiden pääteemana on ihmisyys ja ihmisen vieraantuminen luonnosta urbaanissa maailmassa. Ihmisen ja luonnon suhteen kuvaaminen syntyi kasvuprosessin tuloksena.
– Ihmisen tekemässä maailmassa luonto on aina ollut olemassa. Kun ihminen ottaa luontoa haltuunsa ja rakentaa asfalttiviidakoita, ihminen on se, joka särkyy ensin, Yli-Mäyry toteaa.
Taiteilija hyödyntää työskentelyssään palettiveistä. Hän käyttää väriä kolmella eri tavalla: ohuena kerroksena, paksuina viiltoina ja raaputtamalla maalattuja pintoja, jolloin teos saa kolmiulotteisen vaikutelman.
Umpikujassa kymmenen vuotta
Yli-Mäyry kävi Vapaan taidekoulun vuosina 1971–1972. Vuonna 1972–1975 hän opiskeli Stuttgartin taideakatemiassa. Sen jälkeen näyttelyitä on pidetty muun muassa Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa. Maailmanmaineen alkupiste sijaitsee Göteborgissa, mutta ennen maailmanmainetta vuorossa oli pysähdys.
– Jäin teosteni kanssa yksin 80-luvulla, ja umpikujaa kesti kymmenen vuotta. Uskoin, että on olemassa voimavirta, joka ylittää sovinnaiset käsitykset siitä, mistä kuuluisi pitää ja mistä ei.