SM-liigan pörssivoittaja sairastui masennukseen jo uran alkuaikoina – keväällä tullut aivotärähdys vei pohjalle: ”Kaikki romahti”

0:55
Perttu Lindgren iskee kiekon HIFK:n verkkoon CHL-ottelussa lokakuussa 2015.

Pitkään Sveitsissä pelannut huippusentteri Perttu Lindgren, 33, kävi pohjalla viime keväänä. Masennuksen ja aivotärähdyksen yhdistelmä sammutti hetkeksi elämänliekin, joka on nyt palautumassa takaisin. Lindgren kertoi tarinansa MTV Urheilulle.

Perttu Lindgren on leikkimässä lapsensa kanssa legoilla Davosin kodissaan, kun hän vastaa puhelimeen.

Lindgren kuulostaa tutun hyväntuuliselta. Jos ei tietäisi taustoja, mistään ei voisi kuvitella, että hän on käynyt läpi 33-vuotiaan elämänsä raskaimpia hetkiä.

Alakulo ja oma riittämättömyyden tunne tulivat tutuiksi jo uran alkuaikoina SM-liigassa. Vuosien varrella kuonaa kertyi mielen sopukoihin niin paljon, että hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus.

Kun hän sai keväällä aivotärähdyksen, betoniseinä rävähti eteen.

– Se oli kirsikka kakun päälle, Lindgren hymähtää MTV Urheilun haastattelussa.

Kun mikään ei tunnu miltään

Lindgren on Ilveksen lahjakkaan ikäluokan kirkkaimpia tuotteita. Hänen taiturimaiset otteensa tulivat tutuiksi Ilveksen ja Lukon riveissä.

Viimeistään Lukossa 2011 voitettu SM-liigan pistepörssi niittasi hänet suomalaisen jääkiekon tähtitaivaalle.

Tuli NHL-sopimus, maailma oli avoinna.

Mutta kun demonit eivät jättäneet rauhaan.

Aina silloin tällöin tuli tunne, että oli vain päästävä sivuun kaikesta, omaan rauhaan.

Enkö ole riittävän hyvä?

Jätänkö muut pulaan, koska olen loukkaantunut enkä pysty pelaamaan?

Miksi mikään ei tunnu miltään? Miksi en jaksa voidella edes aamupalaleipää?

Olisiko parempi, etten olisi täällä enää?

Ulospäin oli vaikea huomata mitään, koska Perttu oli oma nauravainen itsensä ja pelasikin yleensä hyvin. Vaimo Karoliina oli tietoinen vaikeuksista ja yritti auttaa. 

– En tiedä missä olisin ilman häntä. 

 Juttu jatkuu kuvan alla

Orastavaa masennusta pidemmän aikaa

Varsinkin KHL-kausi 2012–13 Atlantin ja Amurin riveissä tuntui pelottavan vaikealta. Asiat tökkivät sekä kaukalossa sekä sen ulkopuolella. Pitkät pelimatkat olivat pahinta myrkkyä pienten lasten isälle.

Käänne parempaan tuli, kun hän aloitti kahdeksan vuotta sitten yhteistyön urheilupsykologi Tuomas Grönmanin kanssa.  

– Orastavaa masennusta oli ollut varmaan jo pidemmän aikaa, Lindgren pohtii.

Kun sumuverho tuntui lähestyvän, Grönman oli soiton tai tekstiviestin päässä. Itsekin NHL:ssä asti pelannut Grönman osasi antaa työkaluja paremman olon saavuttamiseksi.

– Se yhteydenottokaan ei tuntunut aina helpolta.  

Kun ihminen masentuu, hän ei näe missään hyvää. Grönman ja Lindgren aloittivat muistelemalla asioita, joista hän on joskus kokenut mielihyvää.  

– Yritimme saada valoa edes jostain.

Lindgren on kärsinyt myös paniikkikohtauksista. Kun ne iskevät, helpottaa esimerkiksi oireiden kirjoittaminen ylös paperille.

”Sitten kaikki romahti”

Venäjän vuoden jälkeen Lindgren päätyi Sveitsin huippujoukkueeseen Davosiin. Hänestä tuli seuran tähtipelaaja ja kaupungista rakas koti perheelle vuosien ajaksi.

Ura oli jo lähellä loppua kaudella 2017–18 lonkkavamman takia, ja Lindgren pystyi pelaamaan runkosarjassa vain viisi ottelua. Se ei tehnyt hyvää masennusoireista kärsivälle urheilijalle.

Lindgren kuntoutti itsensä takaisin ja parin kelvollisen kauden jälkeen hänellä tuli ongelmia valmentaja Christian Wohlwendin kanssa. Sentteri lähti loppukaudeksi yksin Biel-Biennen joukkueeseen.

Yksinolo perheestä erossa ei ollut muutenkaan helppoa, ja kolmannessa ottelussa tullut aivotärähdys toi lisää murheita. Lindgren pelasi vielä neljännessä ottelussa, vaikka jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut parempi jättää väliin.

Lingren näki Davosin vuoden 2015 mestaruusjuhlissa jääkiekon makean puolen, mutta nyt hän makasikin yksin pää sumeana vieraassa kaupungissa.

Se oli urheilijan elämän toinen äärilaita.  

– Oli paljon muitakin asioita, ja sitten kaikki romahti.

– Jos sormi murtuu, se paranee kipsissä muutamassa viikossa. Päävammojen kanssa ei ole mitään aikajanaa, josta saisi kiinni. Kontrollin menettäminen vei syvälle.

Lindgrenin mielestä saattoi olla hyväkin, että perhe näki hänet vain viikonloppuisin.

– Sain levättyä ja käsitellä omia asioita rauhassa. 

Kovasesta ja Salmelaisesta apua

Tunteiden ja ongelmien näyttäminen machohieltä haisevassa jääkiekossa on tavattu tulkita heikkoudeksi.

Ylipäätään urheilijoiden mielenterveydestä on alettu puhua enemmän vasta viime vuosina. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tähtivoimistelija Simone Biles antoi kasvot ammattilaisurheilun koville paineille, kun hän joutui jättämään Tokion olympiakilpailuja väliin.

Lindgren olikin yhteydessä esimerkiksi Tommi Kovaseen ja Tony Salmelaiseen, jotka ovat kertoneet julkisuudessa omista aivovammoistaan ja mielentervveysongelmistaan.

– Heistä on ollut iso apu. Olen ymmärtänyt, ettei ongelmista tarvitse selvitä yksin.

Yksin. Niin suomalainen mies usein kuvittelee pärjäävänsä.

Kyllä täällä maa omalla kuokalla raivataan. Sillä se lähtee millä on tullutkin.

Ei välttämättä lähde.

Perttu puhui Salmelaisen kanssa paljon esimerkiksi meditoinnista, joka voi tuoda tarvittavaa mielenrauhaa.

– Nyt joutuu väkisinkin hidastamaan. Se voi olla hyväkin, kun tässä on tullut mentyä aika lailla putkessa.

 Juttu jatkuu kuvan alla

”Muutaman tunnin pystyy tsemppaamaan”

Lindgren halusi itse tuoda tapauksensa julkisuuteen antamalla haastattelun sveitsiläiselle Tages Anzeiger -lehdelle. Ei säälin takia, vaan siksi, että joku muu saattaisi rohkaistua pyytämään apua. Ajoissa.

Kiitosviestejä on tullut paljon.

– Hiki valui kainalosta, kun luin sitä juttua. Oli vaikea pysyä kasassa.

Esimerkiksi kuusi vuotta samassa joukkueessa pelannut kaveri ihmetteli, koska hän ei huomannut koskaan mitään poikkeavaa suomalaistähden käytöksessä.

– Sen muutaman tunnin pystyy tsemppaamaan hallilla. Mutta kyllä vaimo on saanut nähdä, että katoan mielellään omaan kuplaani.

Perttu kertoi lapsilleen tilanteestaan vasta jutun julkaisun aikoihin. Lapset saivat lukea jutun ja asia käytiin kunnolla läpi.

”Olen saanut lajilta niin paljon”

Elämä näyttää jo paremmalta, mutta töitä on vielä paljon edessä. Lindgrenin toisen silmän toiminnassa on puutteita ja tasapainon kanssa on ongelmia. 

Lindgren ei ole lyönyt sinettiä jääkiekkouralleen, mutta hän on jo sinut sen ajatuksen kanssa, että pelit olisivat tässä. Lopettaminen tuntui pelottavammalta silloin, kun hän oli sivussa lonkkavamman takia.

– Jos lopetan nyt, ei minulle jää sellaista oloa, että jäisin jostain paitsi. Olen saanut lajilta niin paljon.

Lindgren epäilee, että rahan ja kovan kilpailun takia pelaajien mielenterveys on vaarassa vastaisuudessakin. Hän kehuu varsinkin suomalaisjoukkueiden satsaamista henkiseen puoleen, mutta nekin ovat vain tukitoimia, jotka eivät välttämättä riitä, jos urheilija itse ei pysty ottamaan ensimmäistä askelta.

– Urheilussa on niin monta puolta. Se antaa niin paljon ja sitten taas vie niin pohjalle.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja