Sitran muistio avaa kulisseja koronavuodelta: Kiurun pitkät puheenvuorot ja hallituksen tehottomat neuvottelut turhauttivat –  Henriksson vastusti Uudenmaan sulkua

Kiuru oli ollut sosiaali- ja terveysministeriön keskeisten virkahenkilöiden kanssa selvittämässä toimenpiteitä epidemian hillitsemiseksi ja tullut siihen tulokseen, että normaalitoimet eivät riitä, vaan tarvitaan valmiuslakia.

– Pääministeri oli arviosta yllättynyt, muttei vastustanut enää ajatusta, muistiossa sanotaan.

Perjantaina 13. maaliskuuta tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (tp-utva) kokouksessa poikkeusolojen vallitseminen Suomessa todettiin.

Presidentti ilmoitti mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan

Kokouksen asialistalla ei ollut koronatilanne eikä valmiuslaki. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) oli valmistautunut siitä huolimatta niiden nousemiseen esiin. Paikalle tuli siksi myös valmiuslain hyvin tunteva oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Kokouksessa presidentti Niinistö ilmoitti melko lyhyesti ja mutkattomasti katsovansa poikkeusolojen vallitsevan maassa.

– Puheenvuoro yllätti monet paikalla olleet, muttei kaikkia, muistiossa sanotaan.

Asiasta ei vielä tuolloin kerrottu julkisuuteen.

Vasta maanantaina 16. maaliskuuta valtioneuvoston virallisen päätöksen jälkeen hallituksen keskeiset ministerit pitivät tiedotustilaisuuden, jossa valmiuslain käyttöönotto kerrottiin kansalaisille.

– Yksi julkistamisen viivytykseen vaikuttanut tekijä oli selvästi se, että pääministeri hallintotieteilijän taustallaan otaksui olevan tarpeellista pitää vielä uusi, erillinen tp-utvan kokous tai koko valtioneuvoston istunto presidentin kanssa poikkeusolojen viralliseksi toteamiseksi, muistiossa sanotaan.

Poikkeusolojen vallitseminen vahvistettiin silti enää ainoastaan pääministerin presidentille soittamalla puhelulla. Poikkeusolojen julistamisen myötä myös Uusimaa voitiin keväällä sulkea. Muistion mukaan sulku taittoi epidemian kiihtymisen oikeaan aikaan. Eniten sulkua vastusti oikeusministeri Henriksson, jolle puuttuminen liikkumisvapauden perusoikeuteen oli lähes ylitsepääsemätön ehdotus. 

Kokoukset venyivät Kiurun pitkien puheenvuorojen takia

Muistioon haastateltujen mukaan päätöksentekoon muotoutui uusi keskeinen tekijä: hallituksen neuvottelu. Mielipiteet siitä, miten toimiva menetelmä hallituksen neuvottelu oli, vaihtelevat jyrkästi. Toiset arvostivat sen kollektiivisuutta ja sitouttavaa luonnetta, kun taas toiset pitivät sitä tuskastuttavan aikaa vievänä ja tehottomana prosessina.

– Jälkimmäiset kiinnittivät huomiota eritoten perhe- ja peruspalveluministerin käyttämiin pitkiin puheenvuoroihin sekä siihen, että pääministeri salli kokousten venymisen kyseisten puheenvuorojen takia, muistiossa sanotaan.

Virkakunnan ja ministereiden välillä epäluottamusta

Muistion mukaan ministereiden ja virkakunnan välillä on ollut runsaasti tilanteita, joita kuvaamaan käy ainoastaan sana epäluottamus. Virkahenkilöt katsoivat poliitikkojen astuvan usein heidän tontilleen. Vastaavasti ministerit ovat ilmaisseet tuskastuneensa siitä, ettei virkakoneisto tuottanut heille esityksiä siinä tahdissa kuin he toivoivat. Virkakunnan koettiin olleen jähmettyneessä tilassa aivan kansliapäälliköiden tasoa myöten, lukuun ottamatta STM:n virkajohtoa, jonka oli suoranainen pakko saada jotain nopeasti aikaan.

Hallituksen neuvotteluista on kerrottu tilanteista, joissa virkahenkilön esittelymuistioon tyytymätön ministeri on kirjoittanut Säätytalon käytävillä itse esittelymuistion uuteen muotoon ja jättänyt sieltä pois epätarkoituksenmukaisina pitämiään seikkoja, joita virkahenkilö olisi sisällyttänyt paperiin.

"Nyrkkitoive saatettiin hylätä, sillä ministerit epäilivät sen tulleen elinkeinoelämältä"

Koronavuonna keskustelussa on usein vilahtanut myös presidentin rooli. Muistiossa sanotaan, että joidenkin arvioiden mukaan presidentti halusi tukea koronatilanteessa hallitusta samaan tapaan kuin Mauno Koivisto toimi Esko Ahon hallituksen aikana 1990-luvun laman iskiessä vaikutuksineen täysillä. On esitetty myös näkemys, jonka mukaan presidentti tuskastui alkuvaiheen viestiensä saamaan olemattomaan palautteeseen – ja että hallituksessa koettiin presidentin pyrkivän vaikuttamaan viranomaisten ja hallituksen toimivallassa oleviin asioihin.

– Toisaalta presidentti ei tavoitellut lisävaltuuksia omalle kanslialleen. Julkilausumaton syy nyrkkitoiveen hylkäämiseen saattoi olla ministerien epäily, että koko hanke oli enemmänkin elinkeinoelämän suunnasta kuin presidentiltä kotoisin, muistiossa sanotaan.

Muistion mukaan muutoinkin kriisissä tuli esiin epäluottamussuhde poliittisen päätöksenteon ja elinkeinoelämän välillä.

– Yksityiseltä yrityssektorilta on kuulunut paljon valituksia siitä, ettei hallinto ottanut vastaan sen yhteistyö- ja avuntarjouksia, muistiossa sanotaan

Vahvuuksina myös suomalaisten perinteinen kyky fyysiseen etäisyyteen

Muistion mukaan Suomessa ajateltiin vahvuuksien olevan valmiuslaissa ja huoltovarmuudessa eli kahdessa ilmiössä, jotka periytyvät vahvasti sota-ajan kokemuksista. Nämäkin olivat vahvuuksiamme, mutta eivät pelkästään vahvuuksia, kuten Huoltovarmuuskeskuksen epäonnistumiset keväällä todistivat. 

– Sen sijaan Suomen menestystekijöiksi voidaan ehdottomasti laskea etätyövalmius, kesän ulkomaanmatkailun korvaaminen mökkeilyllä ja muilla kotimaanretkillä sekä suomalaisten perinteinen kyky ja harvaan asutun maan mahdollisuudet säilyttää fyysinen etäisyys, muistiossa sanotaan.